Seikkailuperuste: kasvit

Kun kaksi kasvillisuudesta innostunutta henkilöhahmoa poistuvat kotoaan tekevät he huomioita ympäröivistä kasvikunnan edustajista. "Kato tuolla pihalla on noin iso hevoskastanja!" ja syksymmällä saman pihan kohdalla "Kato miten isoja noi kastanjat jo on!" Jopa hautausmaalla on pakko ihan vähän katsella lähempää moottoripyöräkypärän kokoisia hortensioita.

Silloin tällöin retkelle lähtemisen ajatus on päästä näkemään kasveja, joskus ne tulevat eteen vahingossa, kasvillisuusintoilijat löytävät itsensä arboretumista tai taimimyymälästä. Välttämättä kasvi-iloon ei tarvita erikoisuuksiakaan, vanhat tututkin riittävät. Jotkut keräävät pokemoneja, jotkut keräävät mielensä lokeroihin kasvikirjastoa, päästä näkemään jotakin kaunista on usein riittävän hyvä, ei ole pakko omistaa.

Keväällä huuma on suurempi, kun talvesta on selvitty ja jokainen maasta päätään puskeva on ihme. Sitten hetkeksi hieman helpottaa, mutta suurimman kukkatulvan kohdalla on jo vähän vaikeaa olla hihkumatta ääneen. Tämän merkinnän kuvat ovat kaikki retkiltä. Joskus hyvä löytyy läheltä, joskus pitää poiketa tieltä ja hengästyttävää nähdäkseen on joskus ajeltava lossillakin.

-Neiti Räsymatto-

Neiti Turkoosin huvila

Lokakuun lopulla kävimme retkellä. Emme niin kovin pitkän matkan päässä, mutta astuimme kuitenkin hetkeksi toiseen maailmaan. Rintamamiestalo kätki sisälleen keräilijätoverin hurmaavan kodin. Siellä oli erikoinen kuisti, huikea aulatila ja monia hienoja vanhoja tarkalla kirppissilmällä keräiltyjä juttuja. Tässä kodissa asuu visuaalinen taikuri, joka osaa suklaat, kirjaimet ja minikokoiset peltikaapit ja jos tämä taikuri saisi päättää olisi aina kesä ja Suomessakin flamingoja.

Lauantai

Lauantainen Sisustusbloggaajien kirpputori Pasilan veturitalleilla oli hiljaisempi, kuin aiempina vuosina, mutta meille se ei tuottanut pettymystä, vaan saimme hyvin tavaran liikkumaan ja mukavasti rahaakin. Valtavan kokoinen vaatevuoreni pieneni myös sopivasti ja lopuille onkin jo ajatuksissa hyvä paikka. Päivässä parasta oli hyvä meininki ja mukavat ihmiset, olimme Sannan ja Neititurkoosin kanssa vieretysten ja selän takana oli Oranssi omena. Puhetta riitti ja kotiin palattiin ehkäpä maailman parhaan suklaan kanssa.

Oli myös kiva tavata ekaa kertaa Saija, Niina ja Maria, joiden kaikkien blogien kanssa sitä on tullut oltua jo monta vuotta. Laurakin siellä myyskenteli jättimäisiä puukenkiä ja kaikkea muuta ihanaa.

Kirppiksen jälkeen suuntasimme Habitaren Antiikin ja Artin puolelle, mutta ilmeisesti olimme niin tyytyväisiä, ettei mukaan tarttunut yhtään mitään vanhaa. Koti+Taide -kirja, josta aiemmin vinkkasin haettiin kotiin vedoksen kanssa, näette sitten myöhemmin, kun vedos on saatettu kehyksiin saakka.

-Neiti Räsymatto-

Vintage Frilla

Silloin tällöin sitä löytää sellaisiin paikkoihin, että haluaa ehdottomasti huudella niistä muillekin, jotta muutkin löytäisivät. Käydessämme Kuusankosken taideruukilla kirppiksellä päädyimme yläkerroksiin ja siellä näin kyltin Vintage Frillaan, muistin joskus nähneeni facebookissa sen nimisen vintage-liikkeen. Kulman takana odotti yllätys, suuri ja kaunis liiketila, hieno valo ikkunoista, värikoodatut rekit, huh huh, piti laittaa Puukenkä äkisti hakemaan kameraa autosta.

Kengät olivat hypänneet vanhaan runkopatjan runkoon ja loput tepastelleet tilan keskellä olevalle höyläpenkille. Uikkareita, koruja, alusvaatteita, maatuskarivi, leluja ja kaikki tietenkin vanhoja, mutta upeaan kuntoon huollettuja. Kaikki oli niin kauniisti esillä. Kävimme keskustelua yrittämisen haasteista tämmöisellä alalla, tämmöisessä paikassa. Puhuimme nettikaupasta, alan tapahtumista ja ihmisten arkuudesta astua sisään.

Jos olet ajamassa Kouvolan ohi, ei siitä kauppakeskus Veturilta kauan aja tänne Taideruukille, käy nappaamassa täydellinen leninki seuraaviin juhliin tai luottolaukku palvelemaan kaikkia päiviä, korkokumisaappaatkin saatat löytää.

Vintage Frilla on myös facebookissa, kuten muistelinkin.

-Neiti Räsymatto-

Ravintolapäivässä suklaata ja kahvia

On se Instagram melko jännä maailma, sieltä voi löytää ihmisiä, kuten täältä blogeistakin. Tehän varmasti tiedätte Riuttalan Sannan? No Sannalla on ystävä Riitta eli Neititurkoosi ja kun siihen lisätään aika monta kuvaa ja kommenttia väliin, niin päästään siihen, että kesän vielä ollessa alussa kurvasivat nuo ystävykset meidän pihaan. Kuten aina tavatessa samanhenkisiä uusia ihmisiä on siinä sellainen olo, että aina on tunnettu, eivätkä puheenaiheet lopu kesken. Kierreltiin pihalla, talossa ja puhuttiin kaikenlaista, luvattiin mennä kylään.

Jottei tämä kesä jäisi pelkästään kotikesäksi päätettiin sunnuntaina lähteä Kouvolaan Neiti Turkoosin ravintolapäivän ajaksi perustettuun pieneen suklaapuotiin. Ja mitä siellä olikaan. Kauniita käsintehtyjä suklaita erilaisten hienojen lasikupujen alla ja viereisessä pöydässä Kouvola-kahvia tarjoilivat mukavat Kimmo ja Tiia. En saa mielestäni noita lakusuklaajuttuja, jotka alimmassa kuvassa vielä syömättöminä nököttävät, niin hyvää!

Kouvolalaiset huomio, Kouvolankatu 14 avataan ehkäpä jo ensi kuussa kahvin ystävän paratiisi Papulaari, sen edustalla tätä ravintolapäivää vietettiin. Ehkäpä kirjoitamme siitä sitten myöhemmin lisää, siihen asti kannattaa seurailla facebookissa sivua Kahviklubi kvla.

Hyvien makujen jälkeen suuntasimme Kuusankosken taideruukille, josta löysin yhden mahtavan paikan, siitä lisää seuraavassa.

-Neiti Räsymatto-

Lähiöfestivaali Our House

Lauantaina olimme Unelmien talo&koti-lehden järjestämällä sisustuskirppiksellä myymässä ainakin seuraavien blogi-ihmisten kanssa:
Domargård - Villa Olivia
Romulyyli
Koti asemalla
Koti meidän
Sisustussoppa
Peltotien päässä
Joymari

Ehkäpä siinä listassa on joku teillekin uusi blogi, kuten minulle moni oli. Olimme ottaneet mukaamme autollisen kaikenlaista rompetta, hinnoitelleet ne valmiiksi ja eväätkin oli pakattu mukaan. Aamulla nappasimme mukaan vielä ystävämme Sinin (jotta Puukengän jättäessä minut hetkeksi yksin, en käyttäisi loistavaa yhteenlaskutaitoani, jossa 1+2+3=4). Paikalle oli helppo löytää, parkkipaikkakin järjestyi. Päivän aikana tavarat vaihtoivat omistajaa ja me pidimme pintamme, emmekä menneet toisten pöytiin ostoksille (tiukkaa teki).

Kävin Sinin kanssa kierroksella talossa, joka oli siis Our House -festivaalin päänäyttämö. Samalla, kun ihailimme hienoja oivalluksia, tuntui kuitenkin siltä, että ihmiset olisivat lähteneet talosta aivan äsken, siellä oli vielä sellainen tuntu, että tuossa kaapissa on ihan äsken ollut jonkun kahvimuki ja tämän oven se on avannut kotiinsa, tuossa on ollut sen kirjahylly ja nyt sitä kotia ei enää ole, kohta ei koko taloakaan.

Sinin peukalo vihertää pahasti, siksipä me molemmat ihastuimme vihreyteen, jota taloon ja pihaan oli tuotu. Sieltä sai varmasti joku eilisessä huutokaupassa hyviä kasveja kotiinsa. Ihastuin myös ylimmän kerroksen asuntoon, jossa Sokos hotel ja Mikko Paakkanen olivat tehneet yhteistyötä. Siinä korotetulla puulattialla mietin hetkellisesti haluavani asua kerrostalossa, eikä Tikkurilan asunnon parvekkeen lattian epoksikäsittely yhtään helpottanut sitä ajatusketjua, jossa pidän kesäasuntoa lähiössä.

Kiitos Unelmien talo&koti-lehdelle kutsusta ja kiitos hauskoille ihmisille, jotka teitte ostoksia meidän pöydästämme.

-Neiti Räsymatto-

Mitä teet lauantaina?

Niin just 15.8. tänä lauantaina? Kannattaa varmaan perua ne muut suunnitelmat ja tulla Vantaan Mikkolaan Our House lähiöfestareille, on kuulkaas kirppis siellä ja me myös. Valitettavasti meitä ei voi sieltä ostaa, mutta meidän turhaa tavaraa voi sitäkin enemmän. Jos rahapussista pilkottaa pohjasauma, niin ihan voi tulla käsiään nostelemaan ja tervehtimään, luultavasti emme pure, riippuu siitä millä tuulella sitä milloinkin sattuu olemaan. Blogikissat jäävät valitettavasti kotiin, mutta niiden karvoja saattaa kulkeutua mukanamme, kuten on tavallista.

Myynnissä meillä on kaikenlaista purkkia ja purnukkaa, ehkäpä joku niistä on vilahtanut täällä blogissakin joskus.

Meillä on tapana innostua ja kun tämmöiseen tapahtumaan pyydetään mukaan, niin kyllähän sitä nyt lähiölapsuuden viettänyttä kiinnostaa kovastikin. Unelmien talo ja koti-lehti on tämän kirppiksen takana. Lisätietoja tapahtumasta saa Our House-tapahtuman nettisivuilta.

-Neiti Räsymatto-

Forget me not Tampere

 

Saimme hyvän tekosyyn suunnata biilimme nokan Tampereelle viime maanantaina, kun Forget me not-kauppaan oikein varta vasten kutsuttiin. Pikkuinen Lankakauppa Kerän vanha liiketila oli sopivasti täynnä blogihenkilöitä, kaikki ennalta tuntemattomia meille.

Seinän kiurut olivat saaneet hieman väriä höyheniinsä. Muillakin seinillä oli paljon väriä, täällä kerrottiin oitis, ettei valkoinen ole kauppiaiden lempiväri. Keskustelimme kivijalan tulevaisuudesta, siitä, kun nekin lopettavat, jotka ovat olleet ihan aina. Forget me not on ymmärtänyt senkin oivallisen seikan, että ihmisten ihastellessa Facebookissa tuotteita on kätevää, jos sitä kautta voi myös tilata. Uutta nettikauppaa kuulemma suunnitellaan ja uusia tuotteita ja tekijöitä etsitään korvat höröllä.

Forget me not myy vintagevalikoiman lisäksi omaa kierrätyskankaista tehtyä mallistoaan ja Suomalaisia merkkejä, joiden tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Vintagerekissä roikkuivat ihanat kaksostakit, punainen ja sininen, hetken ajan toivoin kaksossiskoa, jonka kanssa voisin Tiuhtin ja Viuhtin tavoin kuljeskella samanlaisissa takeissa.

Herra Puukenkä osti itselleen Fiasko-merkkisen karhupaidan, iso plussa siitä, että tämmöiset kaupat eivät ole pelkästään tyttöjen paikkoja, vaan miehillekin löytyy jotakin! Itse hypistelin noita kolmannen kuvan Mine Güngör- koruja, mutten osannut oikein päättää.

Kiitos meidät koollekutsunut Anni sekä kauppiaat Emmi ja Anuliina! Oli ilo!

Forget me not löytyy osoitteesta Aleksanterinkatu 30, 33100 Tampere.

- Kuvasi ja kirjoitti: Neiti Räsymatto
Kyyditsi ja fiilisteli: Herra Puukenkä -

Pinxinmäen kesänäyttely

Jotten aivan uuvuttaisi teitä kesänäyttelykokemuksillani yritän pitää tämän merkinnän lyhyenä. Kävimme lauantaina Sysmässä ja samalla päätimme tarkastaa Pinxinmäen kesänäyttelyn, sillä olimme saaneet vihiä sen olemassaolosta.

Näyttelyn nimi on Samsara ja elämän kiertokulun teema näkyy vahvana, jo ulkona olevasta jätemuovista virkatusta valtavasta ruususta. Taidetila on hieno, yhtä ympäröivän luonnon kanssa, eikä taiteessa ja valituissa taitelijoissakaan ole moittimisen sijaa. Näkymät ovat herkullisia, kuten Klaus Kopun ja Elisa Lientolan teokset yhdessä, on kuin kuolemaa tekevien kasvien värit olisivat siirtyneet maalauksiin. Marja Eerolan vangitsemat kummalliset lentäväiset otukset saavat minut jymähtämään paikalleni pitkäksi toviksi, joku niissä viehättää, samoin Susanna Aution Idolit.

Komugi Andon kukat ja tuoli muodostavat Karoliina Paapan kuvien kanssa toisen komean näkymän. Lotta Mattilan jänöt ja susilammas saavat hämmästelemään taituruutta, sillä Mattilan teokset eivät esitä olevansa, vaan ovat ja hengittävät, oikean kokoisina ja niin oikean oloisina.

Vahva suositus kesäretkikohteeksi, eikä nälkääkään tarvitse nähdä, sillä viereisestä Pinxinmäen talosta saa kuulemani mukaan hyväkästä ravintoa. Mikä parasta, moniin kesänäyttelyihin ei veneellä pääsekään, mutta tänne pääsee, oivallista! (Ei meillä venettä, mutta kun teistä lukijoista ei koskaan tiedä.)

Samsara -näyttely on auki 15.8 asti joka päivä 12-18 osoitteessa Suopellontie 644, 19700 Sysmä.

Raportoi ja kuvasi: Neiti Räsymatto

Mukana kokemassa: Herra Puukenkä

Kuvissa näkyvien teosten taitelijat:
1. Anu Halmesmaa
2. Marja Eerola
3. Elisa Lientola ja taustalla Klaus Kopu
4. Kaarina Kaikkonen
5. Susanna Autio
6. Susanna Autio