Kissanmutkan mustat marjat

On ensimmäinen vuosi, kun saamme omia päärynöitä ja niin kauniita mustia karhunvatukoita. Tänä kesänä hajuherneetkin onnistuivat ja sisälle on kerätty useita tuoksuvia kirjavia kimppuja, eikä kukinta näytä loppuvan vieläkään. Kaikki kukkivat gladiolukset on kerätty maljakkoon ja viety kyläillessä toisten maljakoihin, parempi katsella niiden loisteliasta kukintaa sisällä, kuin antaa kotiloiden herkutella niihin reikiä ulkona. Siemeniä on kerätty talteen sieltä täältä ja mikä parasta sipulikukkaihmisten lempivuodenaika on alkanut, kun kaupoissa on sipuli-ihanuudet valmiina odottamassa istuttajaa. Miksei joulupukki voi käydä syyskuussa?

-Neiti Räsymatto-

Seikkailuperuste: kasvit

Kun kaksi kasvillisuudesta innostunutta henkilöhahmoa poistuvat kotoaan tekevät he huomioita ympäröivistä kasvikunnan edustajista. "Kato tuolla pihalla on noin iso hevoskastanja!" ja syksymmällä saman pihan kohdalla "Kato miten isoja noi kastanjat jo on!" Jopa hautausmaalla on pakko ihan vähän katsella lähempää moottoripyöräkypärän kokoisia hortensioita.

Silloin tällöin retkelle lähtemisen ajatus on päästä näkemään kasveja, joskus ne tulevat eteen vahingossa, kasvillisuusintoilijat löytävät itsensä arboretumista tai taimimyymälästä. Välttämättä kasvi-iloon ei tarvita erikoisuuksiakaan, vanhat tututkin riittävät. Jotkut keräävät pokemoneja, jotkut keräävät mielensä lokeroihin kasvikirjastoa, päästä näkemään jotakin kaunista on usein riittävän hyvä, ei ole pakko omistaa.

Keväällä huuma on suurempi, kun talvesta on selvitty ja jokainen maasta päätään puskeva on ihme. Sitten hetkeksi hieman helpottaa, mutta suurimman kukkatulvan kohdalla on jo vähän vaikeaa olla hihkumatta ääneen. Tämän merkinnän kuvat ovat kaikki retkiltä. Joskus hyvä löytyy läheltä, joskus pitää poiketa tieltä ja hengästyttävää nähdäkseen on joskus ajeltava lossillakin.

-Neiti Räsymatto-

Kukitus

Meillä on ollut tapana kukittaa kuisti, ensin seota orvokeista ja laittaa niitä roikkumaan ja portaille, sitten jatkaa kuistin edustan pitkän laatikon kanssa, siihen kosmoksia ja vaihtelevasti muita kesäkukkia ja pöydällä kuuluu olla yksi pelargonia, se joka on onnistuttu pitämään hengissä talven yli. Nyt kun kuisti on purettu ja ovelle kävellään lankkua pitkin piti miettiä jotain muuta. 

Orvokit ohitettiin ja päätettiin laittaa etupihan hiekkarantamajaan pieni kesäkukkakeidas. Ruukkuina pari vanhaa mehumaijaa ja muita metallisia hyväksi todettuja romuja. Lehahti siihen paikalle myös eksoottinen tuulivoimalan ja flamingon risteytys, kaikkea se ilmastonmuutos.

-Neiti Räsymatto-

Raparperille uusi pari

Sadepäivänä raparperivuoro siirtyi Puukengälle ohjeistuksella: keksi jotain leivottavaa. Syntyi Spelttikirjan ohjetta mukaillen lakuraparperipiiras, tiedän, oudoltahan se kuulostaa, mutta kummallisen hyvää silti.

-Neiti Räsymatto-

Touko

Tulppaanien tulva, sipulikukkahullun paras aika. Omenapuut puettuina valkoisiin suihkumyssyihin. Nopea kevät. Varisystävä, joka kastaa leipänsä veteen. Kiihkomieliset räkättirastaat, sepelkyyhkyparin kujertelut iltaisin. Uunissa raparperi ja leipä. Seinän vieressä vallihauta ilman krokotiilia.

-Neiti Räsymatto ja Herra Puukenkä-

Kellokeskiviikko

"Karjan kaulaan ripustetaan kellot. Talonväki itse pysyttelee kuitenkin hiljaa vältellen kaikenlaista nauramista tai viheltelyä, etteivät pahat henget löytäisi tupaan. Yöllä talon isäntä menee navetan nurkalle ja vihtoo pajunoksilla pohjoiseen päin, jottei kesällä tulisi hallaa eivätkä sudet söisi lampaita." Sanotaan Meiju Niskalan Juhlapäiväkirjassa kellokeskiviikon kohdalla.

Pajunoksia on, navettaa ei, eikä isäntäkään ole paikalla. Lisäksi juuri tänään on täysin mahdotonta olla nauramatta, sillä kylään on tulossa hauskoja lapsia. Käyköhän emäntä, kun en minä sitä hallaa niin toivoisi? Susi voisi olla mukava vieras, muttei meillä ole sille lampaita antaa, eikä mummojakaan, mitäköhän muuta sudet syövät?

Meillä pääsiäinen on lähinnä vähän suklaata ja paljon kukkia. Nyt kun syntymäpäivä osui sopivasti katselemme viikon vanhoja kukkia ja syömme vohveleita. Tiesittekö, että 25.3 on vohvelipäivä, me vietämme sitä ystävien luona. Jos etsit hyvää suolaista vohvelireseptiä, kurkkaa Vege!-kirjan pinaatti-inkiväärivohvelit.

-Räsymatto-

Vaeltajakasvit

 

 

 

He ovat palanneet oltuaan koko kesän kuistilla, palvoen aurinkoa ja nauttien tien tuomasta sykkeestä, lintujen laulusta ja ah siitepölystä, pakokaasusta ja lukuisista hyönteisvieraista. Kesistä kun ei koskaan tiedä, onko kylmä, onko kuuma, hyökkääkö kirppu kimppuun vai väsyttääkö ainainen kateus kukkivia puutarhakasveja kohtaan. Nyt kävi hyvin, on uusia alkuja ja hyvää kasvua.

 

Ihmisistä tuntuu nyt kovinkin siimekseltä (ei Pentti), kun vihreät ystävät lymyävät kaikissa nurkissa, oli jo ehtinyt unohtamaan millaisessa viidakossa sitä suurimman osan vuodesta elää. Sunnuntaina silmiimme osui kelpo ilmoitus erään kerrostalon roskiskatoksen ulkopuolella (kyllä juuri sellaisissa paikoissa me liikuskelemme), seinässä oli lappu, jossa luki jotakuinkin näin: "kaksi kasvia vailla kotia, vie meidät talveksi lämpimään". Ja niin me otimme kainaloomme anopinkielen, jonka Herra Puukenkä siirsi kahteen ruukkuun, niin suuresta ja moninaisesta anopista oli kyse. Muuttomatka ei ollut kovinkaan pitkä ja se silminnähden huokuu tyytyväisyyttä saadessaan olla nyt ruman muoviruukun sijaan vanhassa komeassa saviruukussa.

 

Tätini katselee aina huonekuustamme, joka roikottaa koipiaan kuin laiska kissa, täti kehottaa kastelemaan, mutta runsaasta kastelusta huolimatta kuusi on omaksunut tyylin, eikä ole aikeissa muuttaa sitä. Pikaisen googlettelun jälkeen huomaan, että luppakorvataipumusta on yleisesti liikkeellä, emme siis huolestu. Pidämme vain huolta, että sillä on valoa, eikä sille tule hiki.

 

 

-Neiti Räsymatto-

Mitä niissä on?

Niissä on tietenkin kukkasipuleita. Ne ovat pullollaan kukkasipuleita. Kaksi kassillista silkkaa iloa. Mustaa, violettia, vaaleanpunaista, pinkkiä, keltaista ja valkoista. Aika paljon vihreääkin. Tulppaaneja, syysmyrkkyliljoja, iiriksiä, krookuksia, laukkoja, narsisseja, talventähtiä.

Tiedättekö mitä olen aina ihmetellyt, sitä, etteivät hullut yleensä asu saman katon alla, vaan joutuvat piilottamaan ostoksensa siltä toiselta, joka ei ole yhtä hullu. Valehtelemaan, että kyllä niitä muumimukeja on aina ollut noin monta. Ei tämä paita ole uusi. Ja se toinen, jonka mielestä sisustustyynyjä on liikaa, ei ymmärrä, kuinka kivaa niiden väliin on kaivautua, tehdä niistä maja. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että mikä niitä ihmisiä sitten oikein yhdistää, jos ei samanlainen hulluus?

Kun on kaksi sipulihullua eli sipulistia jaetaan kustannukset ja kukista saatava ilo, jos ei nyt ihan tasan, mutta jaetaan kuitenkin.

Ai niin ne pitää myös istuttaa...

-Neiti Räsymatto-

Uutiskatsaus ulkopuolelle

 

 

Ulkona on tapahtunut enemmän tänä kesänä, kuin aikaisempina kesinä. Ulkokuvauksen ongelmana vain on se, että pyrimme välttelemään tunnistettavien kulmien ja kohtien kuvaamista, sillä tämä asuinpaikka on helppo tunnistaa ja sellaisesta olen kuullut kauhukertomuksia.

 

Ulkona on valmistunnut puuliiteri, jota vartioi yksinäinen terrakottasotilas. Pikkuisesta rakennuksesta tuli jotenkin sympaattinen tyyppi, se hykertelee harmaana tyytyväisyyttään ja silloin tällöin me istahdamme sen syliin. Rakennusmateriaalikasat siellä täällä ovat vähentyneet, mutta vieläkään ei voi puhua mistään Suomen kauneimmasta pihasta ja puutarha-sanaa pyrin välttämään tämän rikkaruohovaltakunnan ja kotilohuvipuiston ollessa kyseessä. Mutta hei, kukkia on kuitenkin, se pitää kummallisen tyytyväisenä vallitsevaan tilanteeseen.

 

-Neiti Räsymatto-

Ujot kukkijat

Löysin yhtenä päivänä Assyrian pikarililjat kukkimassa minulta salaa. Ne ovat samassa penkissä kirjopikarililjojen kanssa ja kasvattivat samanlaista vartta, joten raakileina en niitä tunnistanut. Nimesin ne mustelmakukiksi.

Tulppaaneja on siellä täällä, joitakin on raaskittu tuoda maljakkoon sisällekin. Pidän pihassa siitä, että se on vähän myöhäisempi käynnistyjä, kasvun seuraamiseen ja kasvien heräämiseen ehtii mukaan, kun kaikki ei röyhähdä kasvuun kerralla. Tulppaanejakin riittää hyvin kesäkuun lopulle saakka ja sitten onkin jo melkein laukkojen vuoro.

Hedelmäpuista luumu on juuri kukassa, omenoissa ja kirsikassa on nuppuja. Kimalaiset ahertavat marjapensaissa ja kotilot marjapensaiden alla.

-Neiti Räsymatto-


<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3617737/?claim=sfcp5w3ade7">Follow my blog with Bloglovin</a>