Jotain uutta

Haluamme kiittää kaikkia blogissamme vierailleita ja mukavia kommentteja kirjoittaneita ihania lukijoita. Nyt on kuitenkin luvassa jotakin sangen jännittävää, sillä tänä keväänä hyppäsimme muuttolintujen matkaan ja muutimme toiseen blogiosoitteeseen. Uudet seikkailut odottavat Löytämössä. Hypätkää kyytiin, nähdään siellä.

-Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto-

Ps. Tämä blogi säilyy kuitenkin, emmekä aio poistaa sitä, jotta vanhoihin juttuihin voi joskus palata.

Pojat

Oli eräs toinenkin syy miksi menimme Villa Roosaan juuri avajaispäivänä, nimittäin Matti Pikkujämsä, joka maalasi siellä ihmisistä muotokuvia. Herra Puukenkä halusi itsestään ja Uula-kissasta yhteispotretin ja kieltämättä tänä lemmikkikuvien ja selfieräpsyjen valtakautena tuossa herrain pönötyksessä on jotakin hyvin juhlavaa ja arvokasta.

Ja kerrottakoon, että ei emme ajatelleet tuota harmaata, mutta sattui kuitenkin nyt sopimaan molempien vaatteet yhteen. Uulasta näytimme niitä lukuisia kuvia, joita lellipennusta on toki otettu, eikä siksi harmaaturkin ollut pakko lähteä paikan päälle.

Kehystäjä ei tietenkään kulje kehykset kaulassaan, kuten ei suutarin lapsillakaan ole kuin sukat, eikä lasimestarin tytärkään ole läpinäkyvä, että kehyksiä tässä juuri mietiskellään, josko sitten ennen joulua olisimme päätyneet johonkin ratkaisuun.

Lisää näistä muotokuvista voitte lukea täältä.

-Neiti Räsymatto-

Otteita Herra Puukengän joulukalenterista

Homman jujuhan on se, että koska olemme aikuisia, voimme ostaa kauniin värisiä Legoja itsellemme. No seuraavaksi piti keksiä hyvä syy, josta keksinkin idean, että joulukalenteri saa luvan kelvata selitykseksi. Minä annan parittomina päivinä Räsymatolle rakennusidean ja parillisina päivinä päinvastoin. Räsymatto mainitsikin joulukalenteristamme jo aikaisemmassa postauksessaan ja siitä lisää Instagrammin puolella, minun nimimerkkini alla. Tähän merkintään eksyi Räsymaton tekemät pitkälonkeroinen kalmari ja monivitamiinivalmiste, minulta on nähtävissä Ikea-kuvaston kansikuva. 

- Herra Puukenkä - 

Yhtenä päivänä Kissanmutkassa

Herra Puukenkää oli jo jonkin aikaa jostain syystä häirinnyt aiemman sivupalkkikuvan ilmestyminen Facebookissa jaettuihin juttuihin. Niitä Facebookissa jaettuja juttuja on toki niin paljon, että tuppaa olemaan kaikkien etusivut täynnä sitä meidän huonoa kuvaa, siis jotain oli tehtävä.

Valtuutimme Au pairin loistavana henkilökuvaajana ottamaan meistä uuden kuvan blogin sivupalkkiin. Meidän suunnitelmamme oli jokseenkin sellainen, että paperinaamiot ja hirveästi kukkia. Siihen sitten lisättiin purjo, pari tomaattia, flamingo, kurpitsa, kasa kirjoja, kuppeja, lusikoita, yksi orava, irtopää ja haudanvakavat ilmeet, sillä sellaisina meidät todella tunnetaan, tosikkoina, vakavasti otettavina asiantuntijoina missä tahansa asiassa (ystävät nyökyttelevät).

Näette lopputuloksen sivupalkissa moninkertaisena. Tosifaneille voidaan lähettää versioita nimikirjoitusten kera. Saimme idean ripotella tuohon monta mustavalkoista kuvaa, kuin passikuva-automaatista suoraan olisimme tupsahtaneet. Oikeasti en ymmärrä yhtään mitään näistä blogipohjan muokkauksista, mutta hyvin on pärjätty.

Tässä tekstin yllä toisessa kuvassa on itse Anniina, jotta ette nyt luule häntä miksikään mielikuvitusystäväksi, ihan oikea on. Ja nyt, kun päästiin tekijöiden esittelyyn, lupaan kertoa teille pian tuosta upeasta yläbannerista ja sen tekijästä Annasta.

-Neiti Räsymatto-

Kaivattu järjestäjä

Puukenkä rakensi jämätavarasta kirjahamsterin kirjoille oman säilyttimen. Se saatiin sopivasti mahtumaan yläkertaan takan viereen. Se lähes peittää sähkövastuksen säätimen ja alahelmassa törröttävän pellin vivun.

Työhuoneessa on kirjoja kolmessa eri hyllyssä, mutta ahdasta oli ennen tätä järjestyksentuojaa. Kirjaston kirjat lainehtivat yöpöydillä, etteivät ne vahingossakaan unohdu mihinkään hyllyyn. Tähän kuvissa näkyvään tapaukseen tuli sopivasti tilaa inspiraatiokirjoille aiheinaan puutarha, koti ja eläimet. Lainassakin on tähän hyllyyn kuuluvia opuksia, mutta niille riittänee tilaa.

Ylähyllylle tein avovitriiniin kuvaelman Hippo, henkesi haisee -näytelmästä.

Koska päädyt ovat melko avonaiset on sillä tietenkin väliä mikä kirja siinä ensimmäisenä nököttää. Swedish Details Gardens- kirjan takakansi vastaa melkolailla unelmaani puutarhakalusteista, vanhoja ja kivoja on hirveän vaan vaikea löytää.


-Neiti Räsymatto-

Lehden sivulta päivää!

Helmikuun Unelmien Talo&Koti-lehden viimeisellä aukeamalla voit huomata jotakin tuttua, sillä siellä on juttu meistä ja blogista. 

Alakerran kuvien julkaisemisen jälkeen kotimme on herättänyt kiinnostusta ja olemme saaneet kyselyjä mahdollisesta kotijutusta, mutta olemme kieltäytyneet kohteliaasti ja halunneet asettua rauhassa asumaan uusiin tiloihin ja tutustua siihen, millaista elämä on kaksikerroksisena. Ehkä sitten joskus, kun aika on kypsä ja olohuonekin valmis saatamme päästää tänne jonkun tekemään hassusta talosta raporttia.

Tähän lehtijuttuun saimme itse kirjoittaa vastaukset ystäväkirjan kysymyksiin ja kuvat olivat blogista tuttuja. Ehkäpä joku siellä nytkin selailee lehteä ja suuntaa tänne, että tervetuloa vaan mukaan!

- Herra Puukenkä - 

ps. Voit kurkata yläkertajutun, joka oli Kotoliving-lehdessä. 

Leipämies

Ne jotka seuraavat Instagramissa Herra Puukenkää tai minua ovat saattaneet pistää merkille, että Puukengän uusi nimi on taikinakäsi, ainakin kaikkina vapaapäivinään hän laittaa supersankarin elkein essun eteensä ja ryhtyy vaivaamaan.

Joululahjaksi saatu Teemun ja Markuksen leipäkirja on ollut ahkerassa käytössä, enkä ollenkaan ole siitä surullinen, että vihdoin on uuni, joka ei saa levätä hetkeäkään ja minun suuhuni suorastaan tungetaan kaikkea rapeaa ja herkullista.

Ehkäpä leiväntekijä tulee pian raportoimaan toimistaan tänne blogin puolelle, jos ehtii karpaloskonsseiltaan.

-Koemaistaja Räsymatto-

Rakkaimmat esineet osa 4

1) Kuvan viulu on saksalaista alkuperää, käsityönä valmistettu yksilö vuodelta 1882. Valmistajan leima on J.H.S. Viulun syvän sävyinen soundi viehätti minua välittömästi sitä testatessani Soitinliike Vainiolla 2000-luvun alussa.  Isovanhempani antoivat lahjana option ostaa mieleinen viulu.

Viulu on muuttanut matkassani Tuusulasta - Savonlinnaan ja sieltä Lahteen. Sen parissa on harottu hiuksia, nautittu, opittu, suoriuduttu tasokokeista, eletty, tavattu ihmisiä ja jaettu kokemuksia. Viulu on kokenut, niin ahkerat soittopäivät, kuin hiljaiset kuukaudetkin. Tästä kaikesta huolimatta, aina kun meidän tiemme viulun kanssa kohtaavat, minut valtaa pieni innostus ja sisäinen pelimanni.


2) Coston lakit ovat melko uusi tuttavuus. Yhteinen taipaleemme alkoi tänä kesänä. Nyt niitä on jo kaksi ja yksi varatupsu. Hattu on hyvä ratkaisu likaisten hiuksien peittämiseen ja ennen kaikkea tyylikäs asuste. Voihan olla, että tästä kehkeytyy vielä kunnon hattukokoelma.


3) Tämä levysoitin on 80-luvulta. Kyljessä lukee rp-dynax. Soitin edustaa menneiden aikojen ja musiikin ihailua ja arvostusta. Se edustaa pysyvyyttä, levyjen  säilyvyyttä, keräilyä, äänenlaatua, hienoja kansitaiteita, hetkiä huoneen täyttävässä musiikissa ja aikaa jolloin muusikot soittivat oikeita soittimia.


- Herra Puukenkä -

Rakkaimmat esineet osa 2

Tavarapaljoudesta valikoituneet ja kuvattavaksi päässeet esineet;

1) Maapallovalaisin on ehdottomasti rakas tavara, sillä on pitkä historia. Valaisin on isäni nuoruudesta. Osa viehätysvoimasta perustuu vanhentuneeseen karttaan ja siltä hävinneisiin valtioihin. Karttapallon jalusta on sävyltään täydellinen sopimaan meidän muihin puupintaisiin kalusteisiin.

2) Tuo ensimmäisen kuvan tuoli lumosi meidät muodolla ja istumistuntumalla. Myöhemmin samanlaisia tuoleja alkoi tupsahdella eteemme kuvissa ja saimme selville, että tuoli saattaakin olla Eamesin käsialaa, LCW. Vaikka mitoiltaan tuoli vastaakin aitoa, taidamme jättää asian mysteeriksi.

3) Harva kaikista oppivelvollisuuden suorittaneista henkilöistä saa hymypojan, vielä harvempi kerää niitä kaksi. Nämä kaksi patsasta ovat muisto ala-aste ajoista ja kyläkoulusta. Nämä kuvastavat kaikkea hyvää ja iloisia muistoja, vaikka kouluvuodet pitivätkin sisällä nimittelyä ja suurta pahaa oloa.

4) Alimman kuvan Jengi-nimiset lapikkaat ovat Parkanon jalkine Oy:n tekemät. Sain jalkineet syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten. Toinen kengistä ratkesi viime talvena sivusaumastaan. Nyt ne ovat käyneet suutarin paikattavana ja ovat valmiina käytettäviksi.


- Herra Puukenkä -

Kesäkiasma - nykytaiteen sivukonttori

Sunnuntaina 29.6 olimme sateesta huolimatta syömässä raparperikakkua ja avaamassa Kesäkiasmaa, kesänäyttelyä ystävämme Ainon perheen kesäpaikassa Koiviston torrpalla, Lammin Ylänteellä. Vaikka itsessään se, että järjestää kesänäyttelyn kesäpaikassaan (joka ei ole huvila tai kartano) on mielenkiintoista, erityisen tästä tapahtumasta teki se, että osallistuimme itsekin näyttelyyn taiteilijoina.

Herra Puukenkä teki tunkion pedon (kuva 4) yhdistämällä vanhasta tunkiosta löytyneitä luita. Ja romingon, romuflamingon (kuva 6) vanhasta moottoripyörän lokasuojasta ja muusta romusta. Muissakin teoksissaan Puukenkä käytti tunkion loputtomia romuaarrevarantoja. Siinä löytyneitä laseja ja metalleja katsellessa tuli kyllä mieleen, että kierrätys on hyvä keksintö, jos sitä ei olisi, ties mitä mekin hautaisimme maahan.

Minä tein teokseni yhdistellen keittiövälineitä ja vapaata kirjontaa. Ja on siellä yksi shakkinappuloista rakennettu mobilekin, mutta sisällä oli sinä päivänä niin pimeää, että niistä ei ole kuvia. Ainon perheenjäsenet ovat osallistuneet näyttelyyn erinäisin teoksin, käyhän kurkkaamassa, jos ajelet niillä main, perille on melko helppo löytää.

On hieno ajatus tehdä jotakin tällaista, kun taide tulee kotiin saa elellä sen kanssa sulassa sovussa näyttelyn ajan, sillä aina ei tarvita suuria valkoisia halleja, eikä valtavasti rahaa, kun on uteliaisuutta, innostusta ja hyvä visio, ne riittävät.

Jos haluat mennä käymään paikan päällä, niin osoite on Ylänteentie 219, 16900 Lammi. Näyttely päättyy nyt tulevana sunnuntaina 20.7 ja on siihen asti auki joka päivä klo 12-18.

-Neiti Räsymatto-

Huhuu

Tulin hihkaisemaan, että mätä omena tuli tänään huollosta ja pääsemme päivittämään vihdoin blogia. Miltei kolme viikkoa ilman tietokonetta kehitti blogikutinan, oikean ikävän tänne kertomaan kaikenlaista.

On tehty retkiä ja saatu jotakin täällä Kissanmutkassakin aikaan. Retkellä huomattiin identiteettivarkaus, minusta olikin tullut Neiti Puukenkä ja vieressä seisoi Herra Räsymatto. Noita Suomessa valmistettuja puukenkiä voisinkin suositella, ovat Tallan Paula-sandaalit. Käytössä oikein hyvät, kunhan ensin tottuu kävelemään puukengillä. Ensimmäiset uudet kengät muuten elämäni aikana, joista en ole saanut rakkoja.

Lupaan palata jo heti huomenna raporttieni kera, luvassa on ainakin taidetta. Vieläkö olette siellä ruutujen toisella puolella vai luovutitteko jo?

-Neiti Räsymatto kirjasi, Herra Puukenkä kuvasi-

Ennen ja jälkeen

Edellisestä päivityksestä on tovi, tiedän. Syy hiljaiseloon on keskikerroksen remontti, joka on syönyt miehen kestävyyttä ja mielentilaa.

Lista tehdyistä asioista:

- Lattiat uusittu kolmesta huoneesta; keittiö, ruokahuone ja eteinen. Lisätty purua ja pistorasioille vedetty sähköjohdot lattian alle.

- Katto koolattu kahdesta huoneesta ja vedetty sähköjohdot (keittiö, eteinen). Puuttuu vielä panelointi.

- Ulkoseinät sisäpuolelta kierretty kahdessa huoneessa (keittiö, ruokahuone) tuulensuojalevyllä ja asennettu koolausrimat.

- Keittiö levytetty vanerilla, jätetty ilmatasku tuulensuojalevyn ja vanerin väliin. Sähköjohdot vedetty väliin.

- Kaksi ovenpäällistä verhoiltu paneelilla, keittiö ja eteinen.

- Herra Puukenkä - 

Ps. Sain silmälasit. Näytän kuulemma viisaammalta, vaikka äo jäi entiselleen.

Lempipaikka

Saatiin aika kauan sitten jo Hannalta haaste, jonka tarkoituksena oli näyttää lempipaikka kodista. Haasteiden kanssa ollaan oltu tosi huonoja, mutta nyt Herra Puukenkä muistutti asiasta.

Minun lempipaikkani on eteinen. Kun tulee kotiin, on eteisessä maukuva vastaanottohenkilökunta. Lattialla matot ovat rutussa ja kissanhiekkaa siellä täällä. Ei haittaa. Mikään ei voita tuota Lilja-tapettia, se saa aina hyvälle tuulelle ja värinä pinkki on kuin syli, joka ottaa vastaan.

Herra Puukenkä mietti lempipaikkaansa pitkään, mutta nukuttuaan betonilattialla armeijan kertausharjoituksissa lempipaikka oli ihan selvä. Kunnon sänky on selän pelastus. Silloin kun muutettiin alakerrasta yläkertaan tehtiin päätös, että vanhaa sänkyä ei tänne enää kanneta, sen jouset tuntuivat selässä sijauspatjasta huolimatta ja olihan se melko kapeakin. Heinolan Finlaysonin patjatehdas piti tyhjennysmyynnin ja sieltä saimme sängyn moneksi vuodeksi eteenpäin.

Värikäs peitto -ja tyynynäytelmä sängyn päällä on joka päivä erilainen. Niin ja noiden Marimekon syksykankaiden kanssa taidettiin vähän innostua.

-Neiti Räsymatto-

Herra Puukengän ja Neiti Räsymaton kirppikselle mars!

Se ois taas siivouspäivä, jolloin kuka tahansa voi laittaa pystyyn kirppiksen.

Ajateltiin kurvata auto huomenna 31.8 Pikku Vesijärven rantaan, parkkipaikalle ja pystyttää siihen kasa tavaraa pöydälle. Olla siinä noin kymmenestä yhteen ja lähteä kotiin pienemmän tavaramäärän kanssa, että tuutteko auttamaan ja ostamaan pois?

Ei ostopakkoa, ihan moikkaamaankin voi tulla.

-Neiti Räsymatto-

Jäätelömestarin koekeittiössä

Tottahan on se, ettei meillä ole keittiötä. On yksi tiskiallas, kaksi lipastoa, jääkaappi sekä pakastin ja keittolevy. Väliaikaiskeittiössä voidaan siis tiskata, säilyttää, pitää kylmänä ja keittää tai paistaa.

Jäätelökärpäsen puraisema Herra Puukenkä on kokeillut seuraavia: raparperi-bastogne-keksi-jäätelö, mustikkajäätelö sekä mangojäätelö. Ensimmäinen oli parasta, jos minulta kysytään. 

Ilman jäätelökonettakin on pärjätty mainiosti, kun on vaan muistanut käydä välillä sekoittamassa. Tähän huusholliin ei kyllä oteta yhtäkään härveliä lisää ennen pitkää harkintaa ja todellista tarvetta. Tosin jos taivaalta tippuisi nyt eteen hieno ja laadukas jäätelökone, voisi olla, että ottaisin sen mukaani. Ja jos se olisi vaikka keltainen tai punainen, niin...

(En tietenkään heti mennyt googlettamaan kaikenlaisia jäätelömasiinoita.)

-Neiti Räsymatto-

Puukenkä keraamikkona

Palmuvehkamme juurella asustaa Herra Puukengän käsialaa oleva Possu. Tiedättekö Late Lampaan kiusaajapossut? Niin, eikö yhdennäköisyys olekin mainittavaa?

Vuosilukua ei valitettavasti Possun mahasta löydy, mutta ei liene aivan tuore tapaus kuitenkaan.

-Neiti Räsymatto-

Kuvut

Kävimme Habitaressa. Ostoskassissa kotiin matkasivat Harri Koskisen suunnittelemat optiset palovaroittimet kaunistamaan huushollimme ilmettä ja samalla toivottavasti turvamaan henkiä. Tarjous oli houkutteleva ja samalla tuli ostettua palovaroitin joka kerrokseen.

Tulevaa keittiötä on suunniteltu välitilan laattakollaasin verran. Messuilta löysimme Porvoon pajan jämälaattoja, joita ajattelimme ripotella kollaasin osaksi. Kuva ei anna oikeutta isompien laattojen värille, joka on metallinhohtoinen kuparinruskea.

Samalla Helsingin matkalla Herra Puukenkä haki tapettitalosta yläkerran eteiseen valitsemansa tapetit, saapa nähdä milloin niitä saa katsella seinässä.

-Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto-

Tervetuloa

Tervetuloa Herra Puukengän ja Neiti Räsymaton luo kyläilemään. Puukenkä ja Räsymatto asuvat kolmen kissan kanssa Lahdessa. Vielä hetken aikaa he pitävät majaansa kerrostalossa ennen muuttoa keltaiseen puutaloon. Tässä blogissa seurataan matkaa kohti uutta osoitetta, löydetään aarteita kirpputoreilta, annetaan vanhoille romuille uusi ilme ja katsellaan kodin nurkkia.

Herra Puukenkä hioo, maalaa, nikkaroi, keittää kahvia, keräilee, ajelee sinisellä autolla ja innostuu.

Neiti Räsymatto ompelee, virkkaa, juo kahvia, askartelee, uudistaa, ideoi, istuu sinisessä autossa ja haaveilee.

- Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto -