Vanhat kaapit osa 1

Meillä on molemmilla tapana roikkua silloin tällöin Tori.fi:ssä ja keksiä kummallisia hakusanoja vanhoille huonekaluille, sitten joskus käy hyvä tuuri (noin kerran vuodessa) ja sattuu löytämään jotakin omasta mielestä melko uniikkia. Yleensä haaveille tulee seinä vastaan hinnan tai sijainnin kanssa, usein kuitenkin sijainnin. 

Tämä Laitilasta haettu sairaalan tai terveyskeskuksen vanha lääkekaappi opetti meille heti pari olennaista asiaa. 

1. Kysy aina ostaessasi isoa huonekalua, että sattuisiko se menemään vaikkapa osiin (tämä muistutus on etenkin Herra Puukenkää varten). Okei, sohva harvemmin menee, mutta tämä olisi mennyt, ajeltiin sitten koko päivä peräkärryn kanssa. Olisi mahtunut kyytiin muitakin löytöjä, mutta...

2. Viikonloppuisin saattaa olla kirpputori-ihmiselle silkkaa kärsimystä tehdä matkaa, kun kaikki apajat sulkevat ovensa viimeistään klo 15. 

Kaappi vahattiin mehiläisvahalla ja kannettiin yläkertaan, sillä meille sen kunto on kyllin hyvä, joku toinen olisi ehkä tarttunut maalipensseliin. Ovissa olevat kyltit, sisällä oleva lukollinen pikkukaappi ja vetolaatikot tekstein 'teipit' ja 'potilaiden rahapussit' vihjaavat kaapin edellisestä elämästä. Eihän sitä tiedä kenen rahapussia tuolla on säilötty. Kaapin on määrä päätyä olohuoneeseen, sitten joskus kun meillä sellainen on. 

Matka Laitilaan ja Nuutajärven kautta takaisin Lahteen jäi sinisen urhean ratsumme viimeiseksi, sillä auto raukka joutui rattijuopon romuttamaksi ollessaan parkissa. Ei ihmisvahinkoja, mutta tietenkin autoilua rakastavien retkeilijöiden painajainen on olla lähes kuukausi autotta. Nyt sininen urhea on saanut seuraajan ja kesä voi taas jatkua, kuten oli suunniteltu.

Lisää kertomuksia kaapeista on tulossa.

-Neiti Räsymatto-

Sen oksille kissat laskeutuu

Palveluskuntamme mielestä kaupoissa myytävät kissaeläimille tarkoitetut huvipuistot eivät ole riittävän hienoja ja heitä epäilyttää kiinnostavatko sellaiset hökötykset raapimisasiantuntijoita vielä vuosienkin päästä. Olimme kuulleet puhuttavan itse rakennetusta kissapuusta jo pitkällisen tovin, uskoimme sen olevan pelkkää huhupuhetta, jolla meidät saadaan hiljaiseksi, vaan kuinkas kävikään.

Tuo toinen näppäristä palvelijoistamme, se setätyyppi sanoi olevansa hiihtolomalla, vaikkei sillä mitään asiaa ladulle olekaan, kun on laittanut suksensa kukkakepeiksi. Aikaa sillä kuitenkin oli sen verran, että kauan sitten suunniteltu puu laitettiin työn alle, suljettujen ovien takana ne sitä rakensivat, tätityyppi tökki virkkuukoukulla trikookuteesta yhden pesän ja toinen roikkuva on tulossa ontelokuteesta. Rungon ympärille laitettiin meidän mieliksemme lempimateriaaliamme, sen on tehnyt kaupantäti ja laaduntarkastuksemme läpikäyneenä voidaan todeta mummojen voittavan 6-0, sillä kaupantädin matto ei näytä kestävän hurjien petojen raatelua.

Tasanteiden päälle nuo laittoivat huonekalukangasta, joka on mukavan huopamaista, eli lämmintä, siitä me pidämme. Reunoihin ne ujuttivat tarrat, jotta kankaat on helppo repäistä siistittäviksi, sillä jostain kumman syystä niitä ärsyttää meidän jättämät karvajäljet.

Oksille saamme välillä roikkumaan erilaisia leluja, joille annamme kyytiä kaikin voimin ja herkkujakin on saatu, kun on tehty temppuja hyppien tasolta toiselle.

Päätämme raporttimme tähän, lopussa materiaalitiedot.

- Kissanmutkan eläinjaosto -

Puu: Männyn latva, joka on kuivunut kuorittuna jo monta vuotta, puun kaatoi Neiti Räsymaton iskä
Kangas: Iskun tehtaanmyymälästä ostettu rulla huonekalukangasta
Tasot: Vaneria
Matto: Myös Iskun tehtaanmyymälästä
Maali: Tikkurilan Helmi, sävy G439
Lisäksi: Trikookudetta Alestalosta, nippusiteitä, ruuveja, kannakkeita, kulmarautoja, vanha komeron ovi, vanha kynttilänjalka, neljä pyörää, joissa kahdessa lukot

9 kuvaa heinäkuusta

Kesällä valo on harmaanakin päivänä kannustavampaa, se sanoo tartu kameraan. Iltaisin valo on etenkin rohkaisevaa, se sanoo katso nyt kun minä leikin. Se valaisee paikkoja joihin pitäisi tarttua, maalaustakkia, pölyisiä nurkkia, pesemättömiä ikkunoita.

Siellä mihin se ei säteilyllään yllä on tasaisempaa, siellä huomaa väripareja, siellä huomaa sen, että täällä asutaan jokaisessa kohdassa, täällä on käyty taloksi, jokaisessa nurkassa on käyty. Mikään ei ole asumatonta, eikä autiota, eikä enää tunnu uudelta. Täällä ei sisusteta, täällä eletään.

Sininen, sille on laadittu pitkän tauon ja vihanpidon jälkeen kutsu, voit tulla vähän meille, ei täällä enää inhota niin voimallisesti.

-Neiti Räsymatto-

Vahtikoira vaahtokarkista

Kuten kerroin saimme vihdoin nostaa seinille uusia juttuja, kun kehysasiat oli laitettu kuntoon. Yläkertaan meitä vartioimaan muutti Fluff (buble gum puppy), joka on Ulla-Maj Saarisen tekemä. Ulla-Maj saattaa olla joillekin teistä tuttu Perhonen lensi-blogistaan, sieltä mekin olemme toisemme löytäneet.

Tapasimme pikaisesti viime kesänä, kun Fluff vaihtoi omistajaa mustan jätesäkin sisällä Sokoksen kirjaosastolla. Luultavasti mieleenpainuvin taidekauppa aikoihin. Pitkään koira majaili ilman kehyksiä turvassa kaapin takana, mutta onneksi vihdoin veimme sen kehystettäväksi. Halusin tunnelmaan sopivan kehystystavan ja nyt Fluff leijuukin vitriinikehyksessä ilman paspaa, eikä siitä peity milliäkään pois.

Aamuisin herään tuosta aivan koiran alapuolelta, tuijottelen sen pehmoisen näköisiä korvia ja mietteliään näköistä ilmettä, minusta tuntuu siltä, että se on tullut kotiinsa.

-Neiti Räsymatto-

Dinosaurusten ja lintujen valtakunta

Ensimmäinen kuva on kesäkuulta 2013, toinen kuva tammikuulta 2014 ja kolmas tältä päivältä. Ihan samanlaista kuvauskohtaa en onnistunut löytämään, en muista mistä kohti olen tarkalleen aiemmat kuvat ottanut.

Viime vuonna tein päivityksen tästä huoneesta tammikuun toisena päivänä, sen nimi oli "Dinosaurukset pysyvät kattokruunussa" ja kun tihrustaa alinta kuvaa, niin siellähän ne edelleen ovat, vähän eri järjestyksessä vain.

Sohva siirtyi pois huoneesta jo kesällä ja silloin kaivoimme kätköistä ikkunan ääreen keltaisen pöydän. Nyt kaikenlaisten vaiheiden jälkeen astiakaappia ei enää tarvita yläkerrassa, joten vaatehuoneen kukkokaappi otti paikan nurkasta. Tilapäiskeittiöstä siirtyi rautasänky päiväunisohvaksi tietokoneen tilalle keltaisen lampun alle ja tietokone hyppäsi ikkunan ääreen.

Tietokoneella ollut lipasto tuli sängynpäätyyn ja sängynpäädyssä jonkin aikaa ilahduttanut kirjahylly meni työhuoneeseen. Sänky on samalla paikalla, nukkujien päät vain ovat lämpimän puolella ja jalat kohti seinää. Nojatuolit ovat takan läheisyydessä, toisesta näkyy vain vähän käsinojaa.

Lattialla kuljeksii vielä joitain laatikoita, joille pitää löytää paikka. Väljempää on jo nyt ja olohuoneen valmistuessa joskus täällä näyttää vielä enemmän makuuhuoneelta. Kissat nauttivat rauhasta ja päiväunisohvasta ja siitä että on tilaa juosta matot rullalle.

Työhuonekuvia tulee, kun saan huoneen kunnolla järjestykseen.

-Neiti Räsymatto-

Vaatteiden huone

Vaatehuone, joka rakennettiin vanhaan alkoviin on kokenut pikkuisia muutoksia viime aikoina.
Vaatehuoneen muusta yläkerrasta erottaa verho, jota vaihtelen silloin tällöin, uusin tulokas on keltakukkainen Ruusupuu, kun kissakuosinen Siniverinen väistyi tauolle.

Ollessani pari päivää poissa kotoa, oli Herra Puukenkä asentanut rekkitangon päälle hyllyn. Olin iloisesti yllättynyt, sillä sille oli kyllä tarvetta. Bombotti-naulakot hyppäsivät seinälle pitelemään mieshenkilön kaulankoristimia. Nyt myös keräilemäni pienet seinälautaset saivat paikan seinältä.

Vinokattoinen vaatehuoneemme koostuu yhdestä Elfa-koritornista (ei kaikkein kaunein säilytin, mutta toimiva), yhdestä isohkosta kaapista, peilistä, pyykkisäkistä, hattuhyllystä, rekkitangosta, tangon yllä olevasta hyllystä sekä valtavasta arkusta, joka kätkee sisälleen lakanat. Keskellä kaikkea tätä on vielä kulkureitti ja katossa hyvin valaiseva valaisin.

Kuulostaako sekavalta ja monimutkaiselta? Jos vaihtoehtona olisi jokin valmis säilytysjärjestelmä tai liukuovikaapisto, valitsisimme silti tämän meidän näköisemme kyhäelmän, anteeksi vain Ikea, emme ole unelma-asiakkaitasi. Vaikka ehkä pieneen tilaan on ahdettu tällä hetkellä paljon, on se remontin edetessä ja tilan lisääntyessä helppo muunnella kevyemmäksi, siirtämällä vaatehuoneesta toimintoja pois. Ovatko sinun vaatteesi onnellisesti lattialla, vai tarhattuna jonkinlaiseen häkkiin? Pysyvätkö vaatteesi, kuten ajattelet vaatekaappiunelmassasi, vai odottaako kaapin oven avaajaa hyökyaalto?


-Neiti Räsymatto-

Väritettyjä totuuksia

Susannan työhuone on lätkäissyt meille montakin haastetta, löysin taas yhden, kun seikkailin tekemättömien asioiden viidakossa. Yli vuosi sitten heitetty, mutta ei se mitään. Tässä haastessa kysymyksiin vastataan kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Ongelmaksi aiemmin muodostui se, ettei meillä ollut kirjahyllyä, vaan kirjat nukkuivat laatikoissa vinteillä ja romuhuoneessa.

Tähän tuli kuitenkin muutos viikonloppuna, kun teimme uuden järjestelyn tilapäisasumukseemme ja veimme sohvan tauolle. Sohvalta jääneeseen tilaan mahtui pöytä ja kaksi tuolia ja sängyn päätyyn pieni kirjahylly. Olen halaillut kirjoja ja silitellyt niiden selkiä, järjestellyt ja vähän töninytkin. Pidän kirjoista, kuten pidän elokuvistakin ja musiikista, enkä välttämättä kerro kellekään, jos luen hyvän kirjan, yhdestäkään en pidä eniten tai jos pidänkin se voi jo huomenna olla toinen.

Eivät ne tietenkään kaikki mahtuneet tähän hyllyyn, lukuisia laatikoita on vielä vintissä, mutta tämä riittää hetkeksi ennen oikeaa kirjahyllyä.

Kuka olet?
Tuntematon Selja

Kuinka voit?
Kuuluuko tämä teille

Kuvaile asuinpaikkaasi?
Valaan vatsassa

Minne haluaisit matkustaa?
Seikkailujen saari

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Perinpohjainen tutkimus

Mitä pelkäät?
Missä leikki loppuu

Millainen on parisuhteesi?
Reilua peliä

Jos elämäsi olisi elokuva, mikä sen nimi olisi?
Väritettyjä totuuksia

Mottosi?
Tule hyvä

Haaveesi?
My cool shed

Käsityksesi kuolemasta?
Dark zone - hämärä vyöhyke

Haastan Herra Puukengän vastaamaan levykirjaston moninaisuutta hyödyntäen, seuraaviin kysymyksiin:

Mikä on nimesi?
Missä asut?
Kuka asuu naapurissasi?
Mitä haluat rakentaa?
Turhin tietosi?
Millainen on ystäväsi?
Mikä on hyvä sää?
Millaista elämää haluat elää?
Mistä haaveilet?
Tärkein viisaus, jonka olet oppinut?

-Neiti Räsymatto-

Kevät

Kevät taitaa olla ikkunalaudan molemmilla puolilla. Ulkona pöllyää hiekka ja sisäpuolella saalistavat kissat kärpäsiä ikkunalasien välistä. Välillä saadaan makupala ja välillä riittää aktivointiin varjokuva lattialla. Nukkumapaikaksi valitaan se aurinkoisin kohta ja paikkaa vaihdetaan auringon kulun mukaan. Täytyy todeta, että kyllä kissojen kannatti valita meidät omistajikseen, sillä onhan asuntomme auringon puolella. 

Verho on minun valintani. Räsymatto aprikoi kaupassa Marimekon Jurmo-kuosia, mutta puhuin hänet ympäri sanoen, että onhan meillä yläkerrassa se keltainen, iso varjostin ja tapetissa on vaaleanpunaista. Kun verho oli ommeltu, totesimme, että Jurmon pallerot sopivat hyvin yhteen kiurutapetin viinirypäleiden kanssa. 

Gretel, tuo iltaisin loistava pupuvalomme sai taannoin uuden sydämen. Muuntaja oli rikki, eikä valoa syttytetty moneen kuukauteen. Ystävälliset Pompotin naiset tilasivat meille uuden muuntajan ja sähköosan. Räsymatto toimi taitavasti Gretelin sydänkirurgina. 

- Herra Puukenkä - 

Mustat ruukut

Kasvimme saivat uutta multaa ja uudet ruukut. Vanhoja ruukkuja on ostettu kirpputoreilta aina, kun niitä on edullisesti saatu. Osa huonekasveista jaettiin, josta seurasi kasvien lukumäärän lisääntyminen. Musta ruukku saattaa olla vähän paahteinen asumus, mutta lohduttauduimme sillä, että paahteisessa paikassa nämä tuskin koskaan ovat.

Taloudessamme täytyy olla vain vahvalehtisiä vahapintaisia kasveja kissojen tähden. Jos kasvi muistuttaa liikaa heinää, ovat kissat apajilla. Myös multa on suojattava ruukkukatteella, muuten musta kissa löytyy möyhentämästä mustaa multaa. Sisäkissan myyräjahti, kenties.

Joko teidän kasvinne ovat saaneet uutta multaa? Antavatko muiden kissakotien katit kasvien olla, vai pitääkö kaikkea maistaa?

- Herra Puukenkä - 

Oma nurkkaus

Räsymatto haastoi näyttämään oman sängyn puoleni, joten tässä se nyt tulee: 

Herra Puukengän yöpöytäkompleksi. 

Hyvä yöpöytä pitää sisällään monta valovaihtoehtoa, musiikkia, säilytykseen soveltuvia lokeroita ja purkkeja, kasvillisuutta ja unohtuneita asioita. Tässä kuvassa unohdukset ovat J. Alfred Tannerin kuplettinuottikirja ja Egotripin lp. 

Miltä teidän yöpöytänne/sängyn puolet näyttävät? 

- Herra Puukenkä - 

Joulustrutsi

Vaihdettiin sitä järjestystä, kuten aiemmin kerroin, se kaikki saattoi alkaa tuosta punakasta kaverista tuon mustan hatun alla tai sitten se saattoi johtua nakkisirkuksesta helmitaulun vieressä tai siitä, ettei kissanhiekka sängyssä ole mukavaa tai siitä, että joskus ihminen tahtoo vaihtelua.

Tämä on kuitenkin se minun puoleni ja kuvassa joululahjani, josta vähintään häkellyin. Aina ei mee ihan tasan, jos toinen saa strutsilampun ja toinen saa musiikkia ja rusetin kaulaansa.
Haastan Herra Puukengän näyttämään oman puolensa.

-Neiti Räsymatto-

Dinosaurukset pysyvät kattokruunussa

Huone kesäkuussa ja sama huone tammikuussa.

Tehtiin vähän ruumsteerausta, työnnettiin sohvaa tuonnemmas ja käännettiin sänky, kummasti innostuu taas, kun on vähän toisenlaista. Uskokaa tai älkää, mutta yhdessä kohdassa mahtuu jopa tanssimaan (se kohta ei näy kuvassa, eikä tanssijakaan).

Alakerrasta kuuluu viimein työn ääniä, sellaisen työn, josta lopputuloksena on keittiö. Tällä hetkellä siellä näyttää hamsterin unelmalta ja Herra Puukenkä istuu purukasassa, kuin hiekkalaatikolla.

Emme ehtineet jouluakaan toivottamaan, saati uutta vuotta, mutta tammikuu on vasta aluillaan, joten: Hyvää uutta vuotta blogin lukijoille! Toivotaan, että tästä tulee ahkera ja tuottelias blogivuosi ja saamme näytille kuvia muistakin huoneista vuoden kuluessa.

-Neiti Räsymatto-

Long playing

Ehdotin Räsymatolle kuun alussa, että jos ahtaudesta huolimatta viritettäisiin jouluksi levysoitin yläkertaan. Koska tilaa on rajoitettu määrä, ylös raahattiin levysoittimen lisäksi viritinvahvistin ja yksi kaiutin. Tämä musiikkikeskus pyöritti lp-kokoelmia parisen viikkoa, non-stoppina, mutta sitten yhtäkkiä musiikki lakkasi Abba-levyn a-puolen jälkeen. Neula oli vioittunut, eikä toistanut musiikkia samaan tapaan. Ääntä kyllä tuli, mutta volumenapissa nupit oli kaakossa. 

Onneksi Lahdessa on vielä vanhan tyylisiä kivijalkayrittäjiä, joihin voi luottaa hädän tullen, kuten Tiina tarvike. Tiina möi meille levysoittimeen uuden neulan sekä ensimmäisessä kuvassa näkyvän vinyylilevyharjan. Harja on kätevä peli, enkä ymmärrä miksi sitä en ole aikaisemmin hankkinut. Uuden timanttineulan kunniaksi marssimme levykauppa x:ään ostamaan uutta musiikkia. 

Sanat musta musiikki, groove, jazz, soul, funk, vahvat naisartistit ja motown kuuluvat tyyliimme. Tämän kaltainen musiikki toimii aina juhlissa. (Neiti Räsymatto pyytää lisäämään tähän kohtaan myös sen Abban, joka rikkoi neulan.) Suomalaisista artisteista pidämme niistä, jotka laulavat hienoja tekstejä. 

Loppuvuoden kuunnelluimmat cd-levyt autossa.

Kauste, Mikki: Lintumies

Yona: Vaikka tekee kipeää, ei haittaa

Koskinen, Kerkko kollektiivi

Perko, Jukka: Streamline jazztet

Hovatta, Vuokko: Minä rakastan ikuisesti

Honey B & T-Bones: Alive in Helsinki

Karjalainen, Jukka: Et ole yksin ja Lännen Jukka

Kilpeläinen, Tuure: Just

Tuomari Nurmio: Paratiisin puutarha

Laleh: Sjung

Vinkkinä vanhan levysoittimien käyttäjille, ostakaa se varaneula ajoissa, niin ei tarvitse kärsiä musiikittomuudesta.

- Herra Puukenkä -

Sirkuskoti

Ensin minulla oli norsuvalot, siellä asunnossa, josta kirjoitin ensimmäistä blogiani, (joka muuten lähti blogien taivaaseen).

Sitten meillä oli säveltäjä sätkynukke rumassa poikavauvan värisessä vessassa. Sängyn yläpuolella roikkui lampunvarjostimista tehty ketju kerrostalokodissa, josta kirjoitin toista blogiani. Viritin ikkunaan uuden varjostinketjun ja vanhat kunnon norsuvalot, tervehtiäkseni pimeää aikaa valolla.

Nyt meidän pahvinaamiot ovat lisääntyneet kummasti ja koti saa koko ajan lisää viitteitä sirkuksesta tai teatterista. Se on melko vapaa ja värikäs ajatus kodista. Onhan meillä kolme jännittävää kissaeläintäkin, joiden temput kyllä rajoittuvat istumiseen ja makaamiseen.

-Neiti Räsymatto-