Vanhat kaapit osa 2 - kaappi määrää kaapin paikan

Jos edellinen kaappi oli löytö Tori.fi:stä niin tässä jutussa sellaisia vilahtaa ainakin kaksi. Keräilijöiden vitriinitila oli tullut liian täyteen ja oli aika löytää hammaslääkärin vanhalle kaapille kaveri salonkiin. Pitkällisten etsintöjen jälkeen löytyi tämä. Siis instrumenttikaapin toveriksi toinen vanha instrumenttikaappi, mikä mainio idea.

Kunto ei ollut kovinkaan puhutteleva, eikä hyllyjä ollut ollenkaan. Herra Puukengälle sellaiset seikat eivät ole mikään este. Hän rakensi alaosan keskelle myös tukirakenteen, jottei aarteiden paino ala taivuttamaan hienoa kaappiamme. Löytyipä kirppishaukan varastosta myös sopiva vanha kynttilänjalka tuohon alas keskelle rakennetta tukemaan. Väri, siinä menimme ensin pahasti metsään, mutta metsän kautta löysimme huiman hienon jäätelösävyn, josta ei oikein voi sanoa onko se vaaleansininen vai vaaleanvihreä vai jotakin siltä väliltä.

Ovet odottavat vielä kunnostamistaan, mutta aarteitamme varjellaksemme viritimme ne keskeneräisinä viikonlopuksi tuohon, sillä meillä on hoidossa huiskuhäntä ja hurja pantteri, joiden mieltymyksistä ohueen lasiin emme voineet olla täysin varmoja. Pönkäsimme ovet kiinni hirveän painavalla lasimöykyllä, jonka Herra Puukenkä poimi roskalavalta.

Hammaslääkärikaappi muutti siis tapettiseinälle ja siellä aiemmin palvellut liinavaatekaappi pääsi alkuperäiseen tehtäväänsä vaatehuoneeseen. Nyt tämä muuriseinän pätkä näyttää hassusti pidemmältä, kun siinä on hitusen leveämpi kaappi. ja pimeä tapettiseinän nurkka valaistui hieman valkoisella kaapilla ja sen sisällä olevan peilin avulla.

- Neiti Räsymatto -

Vanhat kaapit osa 1

Meillä on molemmilla tapana roikkua silloin tällöin Tori.fi:ssä ja keksiä kummallisia hakusanoja vanhoille huonekaluille, sitten joskus käy hyvä tuuri (noin kerran vuodessa) ja sattuu löytämään jotakin omasta mielestä melko uniikkia. Yleensä haaveille tulee seinä vastaan hinnan tai sijainnin kanssa, usein kuitenkin sijainnin. 

Tämä Laitilasta haettu sairaalan tai terveyskeskuksen vanha lääkekaappi opetti meille heti pari olennaista asiaa. 

1. Kysy aina ostaessasi isoa huonekalua, että sattuisiko se menemään vaikkapa osiin (tämä muistutus on etenkin Herra Puukenkää varten). Okei, sohva harvemmin menee, mutta tämä olisi mennyt, ajeltiin sitten koko päivä peräkärryn kanssa. Olisi mahtunut kyytiin muitakin löytöjä, mutta...

2. Viikonloppuisin saattaa olla kirpputori-ihmiselle silkkaa kärsimystä tehdä matkaa, kun kaikki apajat sulkevat ovensa viimeistään klo 15. 

Kaappi vahattiin mehiläisvahalla ja kannettiin yläkertaan, sillä meille sen kunto on kyllin hyvä, joku toinen olisi ehkä tarttunut maalipensseliin. Ovissa olevat kyltit, sisällä oleva lukollinen pikkukaappi ja vetolaatikot tekstein 'teipit' ja 'potilaiden rahapussit' vihjaavat kaapin edellisestä elämästä. Eihän sitä tiedä kenen rahapussia tuolla on säilötty. Kaapin on määrä päätyä olohuoneeseen, sitten joskus kun meillä sellainen on. 

Matka Laitilaan ja Nuutajärven kautta takaisin Lahteen jäi sinisen urhean ratsumme viimeiseksi, sillä auto raukka joutui rattijuopon romuttamaksi ollessaan parkissa. Ei ihmisvahinkoja, mutta tietenkin autoilua rakastavien retkeilijöiden painajainen on olla lähes kuukausi autotta. Nyt sininen urhea on saanut seuraajan ja kesä voi taas jatkua, kuten oli suunniteltu.

Lisää kertomuksia kaapeista on tulossa.

-Neiti Räsymatto-

Kuulumisia Kissanmutkasta

Marraskuu oli blogissa hiljainen, sillä olemme olleet kaksin kiertueella ja olemme antaneet sille kaikkemme. Täällä kotona on kuitenkin tapahtunut pieniä muutoksia, kun Herra Puukenkä iski kultasuoneen ja vieraili viikon verran säännöllisesti yhdellä roskalavalla ja sen läheisyydessä, saimme sieltä vanhoja työtuoleja omiin tarpeisiin ja kavereillekin. Meillä tuolit hyppäsivät oitis salonkiin vaativiin ruokapöydän tuolien tehtäviin, vaativiin siksi, että meillä istutaan vieraiden kanssa aina ruokapöydän ääressä ja tuolien on sovelluttava monien tuntien tuokioihin. Aiemmin testasimme pitkiä penkkejä, mutta ainakin tällä hetkellä pyörivä vanha lahtelainen on paras. Tuolit ovat siis paikallista tekoa, Veljekset Manner luki jonkun tuolin pohjassa ja paikallistietäjä osasikin kertoa missä kyseinen firma on aikoinaan sijainnut. Meitä ennen nämä tuolit ovat palvelleet ompelijoiden työtuoleina ja saman teeman äärellä ovat muutkin roskalavalöydöt, joista lisää kenties myöhemmin.

Joku on saattanut blogiin eksyä Unelmien Talo&Koti-lehden pienen keittiöjutun kautta, joka oli marraskuun lehdessä, että terve vaan, kyllä täällä vielä ollaan. Yksi lehden kysymyksistä oli "Miten teette pientä vaihtelua sisustukseen?" siinä saatettiin mainita keittiön mummoverho, eli salusiini, jota vaihdellaan mielen ja vuodenaikojen mukaan. Tai sitten ei, kun huomaa marraskuussa kauhistelevansa naapurin vilkkuvia jouluvaloja kesäverhon takaa on aika tehdä asialle jotakin. Naapurin discojoulu saa jatkua nyt uuden Ruusupuu-kuosisen verhon takana, eihän sitä nyt lempiväreissään olevaa kuosia voi niin vain ohittaa, vaikka sinisenkirjava välke luokin sille pimeässä melko erikoisen taustan. Kiitos vaan Marimekko, kun olette ottaneet alkuperäisvärityksellisiä kuoseja tuotantoon, Kissanmutkassa tykätään.

Ja ainiin Herra Puukengällä on Instagramissa joulukalenteri, jossa me vuoroin rakennamme legoista jotakin jännää.

-Neiti Räsymatto-

Kaivattu järjestäjä

Puukenkä rakensi jämätavarasta kirjahamsterin kirjoille oman säilyttimen. Se saatiin sopivasti mahtumaan yläkertaan takan viereen. Se lähes peittää sähkövastuksen säätimen ja alahelmassa törröttävän pellin vivun.

Työhuoneessa on kirjoja kolmessa eri hyllyssä, mutta ahdasta oli ennen tätä järjestyksentuojaa. Kirjaston kirjat lainehtivat yöpöydillä, etteivät ne vahingossakaan unohdu mihinkään hyllyyn. Tähän kuvissa näkyvään tapaukseen tuli sopivasti tilaa inspiraatiokirjoille aiheinaan puutarha, koti ja eläimet. Lainassakin on tähän hyllyyn kuuluvia opuksia, mutta niille riittänee tilaa.

Ylähyllylle tein avovitriiniin kuvaelman Hippo, henkesi haisee -näytelmästä.

Koska päädyt ovat melko avonaiset on sillä tietenkin väliä mikä kirja siinä ensimmäisenä nököttää. Swedish Details Gardens- kirjan takakansi vastaa melkolailla unelmaani puutarhakalusteista, vanhoja ja kivoja on hirveän vaan vaikea löytää.


-Neiti Räsymatto-

Kätkijä

Tämä olohuoneessa ollut lipasto oli ennen kulahtanut ruskea. Se on viilutettua lastulevyä, jossa oli joskus päällä pala kirjahyllyä. Kirjahylly on heivattu jo aikaa sitten pois. Näin isoa ja hyvää säilytintä aina tarvitsee, vaikkei ruskea ulkoasu oikein miellyttänytkään halusimme säilyttää lipaston.

Kun paikka salongin ikkunan alta valmistui tarvitsi vain valita kalusteelle väri. Kaksi eri vaaleanpunaisen sävyä miellyttivät molempien silmää. Usein maaliostoksilla käytämme mieluimmin väriviuhkaa, kuin värilastuja, siten valikoima on paljon laajempi. Vaalea sävy tässä on samaa, kuin aiemmin esitellyssä lasikossa, tummempi sävy laitettiin oviin ja jalkaan.

Lipasto pitää sisällään kaappiosan, johon Puukenkä teki paksun ja tukevan hyllyn, joka jaksaa kannatella painavat lautaspinot. Toisen oven takana on laatikosto, johon saa mukavasti leivinpaperit, kelmut, foliot, pakastepussit, servetit ja muut keittiön litteät tarvikkeet. Sangen kätevä kätkijä tämä.

Sisäosa puhdistettiin ja jätettiin alkuperäisen väriseksi, sillä sisältä se oli huomattavasti siistimmässä kunnossa, kuin ulkopuolelta. Joku varmasti on sitä mieltä, ettei näitä pitäisi maalata, mutta älkää ampuko, luultavasti se on tämän värisenä meillä lopun ikänsä, kun taas rumana entisenä itsenään se olisi luultavasti saanut lähtöpassit ennen pitkää.

Tällä kalusteella on myös funktio maisematasanteena, siinä istuu yleensä kiharakissa kärpäsjahdissa tai katsellen naapurien liikkeitä. Niin ja palvelee tämä tarjoilupöytänä juhlissa.

Mikä on muuten teidän mielestänne lipasto? Pitääkö siinä olla laatikoita? Mikä sitten on senkki? Puukenkämiehen mielestä tämä on senkki, minä en oikein tiedä miksi tätä kutsuisin, tässä nimitin sitä lipastoksi.

-Neiti Räsymatto-

Sävyt Tikkurilan Symphony kartasta Y339 (Malvikki) ja H339.

Lasikko

Kuten olen aiemminkin moneen otteeseen kertonut on meillä maalausta odottavien huonekalujen jono melko pitkä, sellainen kellarista yläkertaan ja takaisin, jos ne siis ripoteltaisiin siihen matkan varrelle. Kun Puukenkä hiihtolomaili ehti hän purkaa jonoa kolmen kalusteen verran. Tässä on niistä yksi, lasikko.

Lasikon ylle puettiin Malvikin-värinen maali ja lasiosat puhdistettiin. Tämä löytyi kellarin verstaasta ja on ollut osa keittiötä joskus, mutta mitä ilmeisimmin se on poistettu käytöstä hieman rikkinäisten lasiosien vuoksi. Meille se kelpaa nyt vallan mainiosti, ei olla niin kovin tarkkoja pikkuvioista.

Tuo Malvikki-sävy on yksi suosikki, se on kylmässä päivänvalossa lähes valkoinen, mutta hämärässä ja keinovalossa kaunis vaaleanpunainen. Sitä on luvassa lisää, kun esittelen seuraavan jonoa lyhentäneen kalusteen, joka on nyt jo kovassa käytössä.

-Neiti Räsymatto-

Dinosaurusten ja lintujen valtakunta

Ensimmäinen kuva on kesäkuulta 2013, toinen kuva tammikuulta 2014 ja kolmas tältä päivältä. Ihan samanlaista kuvauskohtaa en onnistunut löytämään, en muista mistä kohti olen tarkalleen aiemmat kuvat ottanut.

Viime vuonna tein päivityksen tästä huoneesta tammikuun toisena päivänä, sen nimi oli "Dinosaurukset pysyvät kattokruunussa" ja kun tihrustaa alinta kuvaa, niin siellähän ne edelleen ovat, vähän eri järjestyksessä vain.

Sohva siirtyi pois huoneesta jo kesällä ja silloin kaivoimme kätköistä ikkunan ääreen keltaisen pöydän. Nyt kaikenlaisten vaiheiden jälkeen astiakaappia ei enää tarvita yläkerrassa, joten vaatehuoneen kukkokaappi otti paikan nurkasta. Tilapäiskeittiöstä siirtyi rautasänky päiväunisohvaksi tietokoneen tilalle keltaisen lampun alle ja tietokone hyppäsi ikkunan ääreen.

Tietokoneella ollut lipasto tuli sängynpäätyyn ja sängynpäädyssä jonkin aikaa ilahduttanut kirjahylly meni työhuoneeseen. Sänky on samalla paikalla, nukkujien päät vain ovat lämpimän puolella ja jalat kohti seinää. Nojatuolit ovat takan läheisyydessä, toisesta näkyy vain vähän käsinojaa.

Lattialla kuljeksii vielä joitain laatikoita, joille pitää löytää paikka. Väljempää on jo nyt ja olohuoneen valmistuessa joskus täällä näyttää vielä enemmän makuuhuoneelta. Kissat nauttivat rauhasta ja päiväunisohvasta ja siitä että on tilaa juosta matot rullalle.

Työhuonekuvia tulee, kun saan huoneen kunnolla järjestykseen.

-Neiti Räsymatto-

Kurkistus salonkiin

Salonki eli ruokailuhuone oli setäni täällä asuessa hänen makuuhuoneensa. Ikkunan peittivät vaaleanpunaiset tekokuituiset pitsiverhot ja tapetissa oli vaaleansinisiä kukkia, nurkassa nököttivät kiinteät komerot. Ovi olohuoneeseen oli korvattu rullaverholla ja keittiön ja makuuhuoneen välissä oli ovi.

Me käänsimme ajatuksen toisin päin, nyt olohuoneen ja salongin väliin on laitettu oikea ovi ja toinen oviaukko on laajennettu suureksi.  Olohuoneen ja salongin väliseen seinään puhkaistiin aukko, johon tuli vitriini vanhoista ikkunoista, se on vielä vähän kesken, mutta valoa tulee jo toiselta puolelta tähän melko valottomaan huoneeseen.

Salongin seiniä peittää keltainen Kiurujen yö-tapetti, joka ei näissä kuvissa pääse oikeuksiinsa ollenkaan, ylivalotin hämärässä, että ehdin päivittää vielä tämän päivän puolella. Seinällä on Karoliina Paapan teos, se on kesästä saakka odotellut pääsyä seinälle, rakennamme tauluseinän sen ympärille hiljalleen.

Yläkerran astiakaappi muutti alas ja seurustelee nykyisin hammaslääkärille kuuluneen apuvälinekaapin kanssa. Sekin on odotellut jo pitkän tovin romuhuoneessa, että pääsisi oikealle paikalleen. Hammaslääkärikaapin pikkukaapissa on vielä oikea neilikkaöljyn tuoksu.

Salongissa kuuluisi varmaankin olla kattokruunu, mutta meillä valaisijan tehtävää hoitaa pääosin Louis Poulsenin LC Shutters valo pöydän päällä, Lisa Johansson-Papen Night Sky nurkassa ja ikkunalla Studio Snowpuppen paperivalo.

Otan parempia kuvia paremmassa valossa ja selostan yksityiskohtaisemmin, tämä oli vain tämmöinen pikavisiitti.

-Neiti Räsymatto-

Rakkaimmat esineet osa 2

Tavarapaljoudesta valikoituneet ja kuvattavaksi päässeet esineet;

1) Maapallovalaisin on ehdottomasti rakas tavara, sillä on pitkä historia. Valaisin on isäni nuoruudesta. Osa viehätysvoimasta perustuu vanhentuneeseen karttaan ja siltä hävinneisiin valtioihin. Karttapallon jalusta on sävyltään täydellinen sopimaan meidän muihin puupintaisiin kalusteisiin.

2) Tuo ensimmäisen kuvan tuoli lumosi meidät muodolla ja istumistuntumalla. Myöhemmin samanlaisia tuoleja alkoi tupsahdella eteemme kuvissa ja saimme selville, että tuoli saattaakin olla Eamesin käsialaa, LCW. Vaikka mitoiltaan tuoli vastaakin aitoa, taidamme jättää asian mysteeriksi.

3) Harva kaikista oppivelvollisuuden suorittaneista henkilöistä saa hymypojan, vielä harvempi kerää niitä kaksi. Nämä kaksi patsasta ovat muisto ala-aste ajoista ja kyläkoulusta. Nämä kuvastavat kaikkea hyvää ja iloisia muistoja, vaikka kouluvuodet pitivätkin sisällä nimittelyä ja suurta pahaa oloa.

4) Alimman kuvan Jengi-nimiset lapikkaat ovat Parkanon jalkine Oy:n tekemät. Sain jalkineet syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten. Toinen kengistä ratkesi viime talvena sivusaumastaan. Nyt ne ovat käyneet suutarin paikattavana ja ovat valmiina käytettäviksi.


- Herra Puukenkä -

Pyörät pyörii

Tämä kesä on mennyt oravanpyörässä juosten eli ihan pihalla. 

1) Täällä maalataan taloa ja ikkunoita. 

2) Lisäksi korjataan koko itäseinä.

3) Tehdään vielä kuistiremonttia.

4) Ja kaiken lisäksi salaojaremontti tulee syksyn aikana. 

Huh. Muuta en sano kuin, että käsissä tuntuu. Ensi kesänä en tee muuta, kuin järjestän juhlia kaikille ohikulkijoille ihan vain siksi, että voin. 

Ehtii sitä välillä jotain muutakin tehdä, kuten kuvissa näkyvä siirtosaareke. Se on tehty yläkerran vanhan keittiön kaapinrungosta, tasoksi laitoimme Iskun pulpetinkannen. Kansi on nokkela ratkaisu ja kestää kovaakin kulutusta. Näitä saa täältä Lahdesta eri kokoisina Iskun tehtaanmyymälästä. Kannattaa käydä, jos ohi ajaa. Siellä on hyviä jämäkappaleita, sohvista mattoihin ja verhoilukankaista vetimiin. 

Kaapin ovet saivat säilyttää alkuperäisen sinivalkoisen maalikerroksen, mutta runko maalattiin uudelleen Clas Ohlsonin huonekalumaalilla Aged White. Maali on paksua ja peittää hyvin, värejäkin löytyy, vesiohenteisena maali kuivuu nopeasti.

Siirtosaarekkeen paikka on keittiön ikkunan alla jääkaapin ja ruokakomeron välissä. Pyörien ansiosta se voidaan kuitenkin siirtää keittiön keskilattialle tai vaikka ruokahuoneeseen aputasoksi.

Keittiöremontti on ollut nyt jäissä ulkotöiden takia. Uuniruoka maittaisi jo, mutta jos muutama vuosi on mennyt sinnitellessä, niin ehkä vielä muutama kuukausi. 

Toivottavasti sinä olet pystynyt nauttimaan kesästä, ilman työleiriä. 

- Herra Puukenkä -

Väritettyjä totuuksia

Susannan työhuone on lätkäissyt meille montakin haastetta, löysin taas yhden, kun seikkailin tekemättömien asioiden viidakossa. Yli vuosi sitten heitetty, mutta ei se mitään. Tässä haastessa kysymyksiin vastataan kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Ongelmaksi aiemmin muodostui se, ettei meillä ollut kirjahyllyä, vaan kirjat nukkuivat laatikoissa vinteillä ja romuhuoneessa.

Tähän tuli kuitenkin muutos viikonloppuna, kun teimme uuden järjestelyn tilapäisasumukseemme ja veimme sohvan tauolle. Sohvalta jääneeseen tilaan mahtui pöytä ja kaksi tuolia ja sängyn päätyyn pieni kirjahylly. Olen halaillut kirjoja ja silitellyt niiden selkiä, järjestellyt ja vähän töninytkin. Pidän kirjoista, kuten pidän elokuvistakin ja musiikista, enkä välttämättä kerro kellekään, jos luen hyvän kirjan, yhdestäkään en pidä eniten tai jos pidänkin se voi jo huomenna olla toinen.

Eivät ne tietenkään kaikki mahtuneet tähän hyllyyn, lukuisia laatikoita on vielä vintissä, mutta tämä riittää hetkeksi ennen oikeaa kirjahyllyä.

Kuka olet?
Tuntematon Selja

Kuinka voit?
Kuuluuko tämä teille

Kuvaile asuinpaikkaasi?
Valaan vatsassa

Minne haluaisit matkustaa?
Seikkailujen saari

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Perinpohjainen tutkimus

Mitä pelkäät?
Missä leikki loppuu

Millainen on parisuhteesi?
Reilua peliä

Jos elämäsi olisi elokuva, mikä sen nimi olisi?
Väritettyjä totuuksia

Mottosi?
Tule hyvä

Haaveesi?
My cool shed

Käsityksesi kuolemasta?
Dark zone - hämärä vyöhyke

Haastan Herra Puukengän vastaamaan levykirjaston moninaisuutta hyödyntäen, seuraaviin kysymyksiin:

Mikä on nimesi?
Missä asut?
Kuka asuu naapurissasi?
Mitä haluat rakentaa?
Turhin tietosi?
Millainen on ystäväsi?
Mikä on hyvä sää?
Millaista elämää haluat elää?
Mistä haaveilet?
Tärkein viisaus, jonka olet oppinut?

-Neiti Räsymatto-

Kysymyksiä ja vastauksia

Saatiin luultavasti sata vuotta sitten eli viime vuoden kesäkuussa Susannalta haaste, johon löysin vastaukset selatessani tuota ylimmän kuvan muistikirjaa, että tässä ne nyt tulee. Minä kirjasin Puukengän vastaukset ja hän minun. Myönnetään hämä-hämäläiset ovat hitaita.

- Millainen oli ensimmäinen ostamasi huonekalu?

Puukenkä: Sänky, joka nyt ruostuu pihamaalla.

Räsymatto: Vihreä keinutuoli oli ensimmäinen huonekaluni, tosin en ostanut sitä itse, vaan sain sen lahjaksi tädiltäni.

- Millaisesta kodista haaveilit silloin, kun muutit omillesi?

Puukenkä: Tilavasta asunnosta ja hyvästä keittiöstä.

Räsymatto: Rauhallisesta, sellaisesta, jonka voi muuttaa oman näköiseksi, eikä siellä olisi ketään muita.

- Millainen ensimmäinen oma kotisi todellisuudessa oli?

Puukenkä: Vuokrayksiö, tupakeittiö, muovimatot lattioissa, valkoinen opiskelija-asunto.

Räsymatto: Opiston huone, jossa oli kaksi suurta ikkunaa, kolme sänkyä, vihreät kaapit, keltainen pöytätaso ja pistorasia, joka välkkyi sinisenä.

- Oletko kahdehtinut jonkun toisen kotia?

Puukenkä: Kummitätini taloa, jossa on puulattioissa koristemaalaukset, kotia, jossa artesaanin kädenjälki näkyy. Siellä on lasiveranta ja pihasauna, jossa on työtila.

Räsymatto: Olen. Nelimarkan linnaa Loviisassa, jossa huoneita on hirvittävä määrä. Siellä on talvipuutarha, jättimäinen piha ja hieno pikkuhuone, jossa on pyöreä ikkuna.

- Jos saisit ihan minkälaisen sängyn vain, minkälainen se olisi?

Puukenkä: Rautasänky.

Räsymatto: Sisälmys olisi sama, kuin nytkin, mutta siihen ympärille itse rakennettu katosvuode olisi kiva.

- Mitä ruokalajia keittiösi muistuttaa?

Puukenkä: Tapettikaakelipyrettä tiskiallaskastikkeessa.

Räsymatto: Nykyinen tilapäiskeittiö muistuttaa hernekeittoa kermavaahtonokareella. Tulevan keittiön toivoisin muistuttavan syntymäpäiväkakkua.

- Mikä on kodissasi parasta?

Puukenkä: Keskeneräisyys, mahdollisuudet, muuttuva ajatusleikki.

Räsymatto: Se, että se on rohkeasti erilainen ja meidän näköinen, välittämättä trendeistä tai ihmisten mielipiteistä.

- Entä pahinta?

Puukenkä: Remontin vaiheet, asioiden järjestys. Se, että jotain on tehtävä ennen, kuin voi aloittaa jotakin toista.

Räsymatto: Tiskivuoren kertyminen tiskikoneen puuttumisesta johtuen.

- Onnistunein tuunaamisesi, jos sellainen on?

Puukenkä: Televisiokaapista kaapiksi. (Keskimmäisessä kuvassa)

Räsymatto: Kehystystyöt kierrättäen, kuten oven romukranssi.

- Upeinta olisi, jos ikkunastasi näkyisi...mitä?

Puukenkä: Valmis puutarha.

Räsymatto: Oma, eikä naapurin piha. Siellä voisi olla pieni puro ja muutamia veistoksia.

- Jatka itse: haaveiden kodissasi...?

Puukenkä: Syödään hyvin, ei ole kiire, lautapelejä, kissankarvoja valkoisella lattialla.

Räsymatto: Paljon kissoja, ei tarkkaa lukumäärää. Koti, joka elää omaa elämäänsä, välillä muuttuen, välillä palaten takaisin menneeseen, muttei samaksi. Turvallinen paikka, jossa on aina mahdollista sulkeutua omaan rauhaan.

- Mikä on kotisi värimaailma?

Puukenkä: Jokaiselle jotakin.

Räsymatto: Värejä on paljon, eikä niihin pitäisi suhtautua tunteella. Niiden on annettava tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Joskus tykkää ruskeasta, joskus vihreästä. Sellainen ihminen kai on.



-Neiti Räsymatto-

Kurkista kaappiin osa 1

Varsin täynnä olevaan astiakaappiin, jossa astiamyyrien astia-aarteet majailevat.

Ajattelin tehdä pienen astiapotpurin, kertoa näistä laseista, kannuista, kulhoista, kupeista ja lautasista, omaksi iloksi ja vähän teidänkin, sillä tiedän, että tätä lukee muutama samanlainen myyrä.

Ensimmäiseksi voin kertoa, että tämä on mummon kaappi, liinavaatekaappi, vanhaa Askoa. Samanlaisia olen nähnyt myös vitriiniversiona ja yhden valkoiseksi maalatunkin. Toisella puolella olevat hyllyt liukuvat ja ne ovatkin ihanteelliset kevyille laseille. Näissä kuvissa ei näy, mutta kaappiosan alla on vielä neljä laatikkoa, joissa on rengasvetimet.

Kaappi palveli alakerrassa pitkään liinavaatekaappina ja oli hajultaan tunkkainen, eikä se haju tuntunut lähtevän millään, joskus maistoin sen juomalasissa. Yhtenä päivänä pyörittelin käsissäni teepakettia, jonka teet olivat jo vanhoja, muistin jonkin vanhan marttavinkin ja ripottelin teepusseja laatikoihin ja hyllyille imemään tunkkaista hajua. Se kyllä toimii, eikä tilalle onneksi tullut toista hajua.

Mitä tuumaisit sellaisesta astiajuttusarjasta?

-Neiti Räsymatto-

Oma nurkkaus

Räsymatto haastoi näyttämään oman sängyn puoleni, joten tässä se nyt tulee: 

Herra Puukengän yöpöytäkompleksi. 

Hyvä yöpöytä pitää sisällään monta valovaihtoehtoa, musiikkia, säilytykseen soveltuvia lokeroita ja purkkeja, kasvillisuutta ja unohtuneita asioita. Tässä kuvassa unohdukset ovat J. Alfred Tannerin kuplettinuottikirja ja Egotripin lp. 

Miltä teidän yöpöytänne/sängyn puolet näyttävät? 

- Herra Puukenkä -