Jotain uutta

Haluamme kiittää kaikkia blogissamme vierailleita ja mukavia kommentteja kirjoittaneita ihania lukijoita. Nyt on kuitenkin luvassa jotakin sangen jännittävää, sillä tänä keväänä hyppäsimme muuttolintujen matkaan ja muutimme toiseen blogiosoitteeseen. Uudet seikkailut odottavat Löytämössä. Hypätkää kyytiin, nähdään siellä.

-Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto-

Ps. Tämä blogi säilyy kuitenkin, emmekä aio poistaa sitä, jotta vanhoihin juttuihin voi joskus palata.

Toivotamme

Mukavaa, kelvollista ja kunkin itsensä näköistä joulua!

Meidän jouluumme kuuluu kissaa joka sormelle (ainakin yhden käden), sillä alakerrassa toimii taas all-inclusive-kissahotelli Puukenkä ja Räsymatto, jossa lomaansa viettävät pitkälliskarva ja pilkullishousu. Pyrimme palvelemaan heitä kuten parhaiten osaamme, rapsutusta tasatunnein ja liikkumaton syli silloin tällöin. Valkoiset joulutulppaanit availevat kukkiaan jo innokkaina ja raidallinen amaryllis kököttää maljakossaan tomerana. Ensimmäinen suklaarasia on kohta tyhjennetty, joulukaupan kärrykolarihysteriastakin on selvitty leveällä hymyllä. Vesisade on vienyt pian lumen pois, mutta emme anna sen haitata.


-Puukenkä ja Räsymatto-

Syksy

Syksylle sanoin: Tervetuloa! Kesällä ei ehditty juoda kuistilla aamukahvia, koska kuistia ei ollut. Oli vain suuri kolmen metrin pudotus ja kapea laskusilta, jonka alapuolella oli pala maan syövereihin piiloutunutta kalliota. Suussa maistui betoni ja valumuotin öljy. Talo sai lujemman jalan. Se kesä meni jo. Ei ehditty nauttia auringosta. Päivät lipuivat ja muumioituivat, kuin omenat puussa. Talossamme tehtiin salaojaremontti, joka vei ajan, kesän ja kesälle suunnitellut haaveet.

Nyt on syksy ja tuuli. Puusta roikkui päärynöitä, jotka hyödynnettiin. Lämmityskausi on aloitettu. Aamuisin poltellaan pesällinen puita omaksi ja kissojen iloksi. Valmistaudutaan koteloitumaan. Huolehtimaan talosta ja odottamaan pakkasia. Kukkasipuli-ihmiset asettuvat jo laskemaan päiviä seuraavaan kevääseen, tulppaanit, hyasintit ja laukat, vihreitä hattujanne odotetaan.


- Herra Puukenkä -

Kissanmutkan mustat marjat

On ensimmäinen vuosi, kun saamme omia päärynöitä ja niin kauniita mustia karhunvatukoita. Tänä kesänä hajuherneetkin onnistuivat ja sisälle on kerätty useita tuoksuvia kirjavia kimppuja, eikä kukinta näytä loppuvan vieläkään. Kaikki kukkivat gladiolukset on kerätty maljakkoon ja viety kyläillessä toisten maljakoihin, parempi katsella niiden loisteliasta kukintaa sisällä, kuin antaa kotiloiden herkutella niihin reikiä ulkona. Siemeniä on kerätty talteen sieltä täältä ja mikä parasta sipulikukkaihmisten lempivuodenaika on alkanut, kun kaupoissa on sipuli-ihanuudet valmiina odottamassa istuttajaa. Miksei joulupukki voi käydä syyskuussa?

-Neiti Räsymatto-

Seikkailuperuste: kasvit

Kun kaksi kasvillisuudesta innostunutta henkilöhahmoa poistuvat kotoaan tekevät he huomioita ympäröivistä kasvikunnan edustajista. "Kato tuolla pihalla on noin iso hevoskastanja!" ja syksymmällä saman pihan kohdalla "Kato miten isoja noi kastanjat jo on!" Jopa hautausmaalla on pakko ihan vähän katsella lähempää moottoripyöräkypärän kokoisia hortensioita.

Silloin tällöin retkelle lähtemisen ajatus on päästä näkemään kasveja, joskus ne tulevat eteen vahingossa, kasvillisuusintoilijat löytävät itsensä arboretumista tai taimimyymälästä. Välttämättä kasvi-iloon ei tarvita erikoisuuksiakaan, vanhat tututkin riittävät. Jotkut keräävät pokemoneja, jotkut keräävät mielensä lokeroihin kasvikirjastoa, päästä näkemään jotakin kaunista on usein riittävän hyvä, ei ole pakko omistaa.

Keväällä huuma on suurempi, kun talvesta on selvitty ja jokainen maasta päätään puskeva on ihme. Sitten hetkeksi hieman helpottaa, mutta suurimman kukkatulvan kohdalla on jo vähän vaikeaa olla hihkumatta ääneen. Tämän merkinnän kuvat ovat kaikki retkiltä. Joskus hyvä löytyy läheltä, joskus pitää poiketa tieltä ja hengästyttävää nähdäkseen on joskus ajeltava lossillakin.

-Neiti Räsymatto-

Majailijat

Tänä kesänä alakerrassamme on vieraillut pitkäviiksiä oikein ruuhkaksi asti, enkä nyt tarkoita mitään hipsteritihentymää vaan kehrääväisiä kissaystäviä. Oma eläintarha on pysytellyt yläkerrassa vierailujen ajan ja tyytynyt kohtaloonsa, kun palvelusväki on ravannut alakerran ja yläkerran väliä yrittäessään miellyttää kaikkia osapuolia.

Majoitukseemme on sisältynyt tiukkaa kuria pöydille hyppimisen suhteen, mutta myös syvärapsutusta ja päälakisilitystä ainakin 45 minuuttia päivässä. Katselutasannemahdollisuus (kaivinkoneita ja ohiajavia autoja, jokunen lintu). Lentävän sulan metsästystä aamukahvin aikaan.
Kukin vieras on itse saanut valita nukkumapaikkansa, suosittuja ovat olleet viileä nurkka kamiinan vieressä, sekä hotellinjohtajan paita lattialle laitettuna, eikä toki ole syytä unohtaa perinteistä nojatuolipaikkaa, jossa päiväunet maistuvat parhaimmilta.

Näiden turistien ei ole tarvinnut yksin ihmetellä ympäristöään, vaan myös heitä on tultu katselemaan monien kissa -ja ei niin kissaihmisten toimesta. Tutustuminen hotellivieraisiin on ollut meille suuri ilo.



-All inclusive kissahotelli Puukenkä ja Räsymatto-

Vanhat kaapit osa 2 - kaappi määrää kaapin paikan

Jos edellinen kaappi oli löytö Tori.fi:stä niin tässä jutussa sellaisia vilahtaa ainakin kaksi. Keräilijöiden vitriinitila oli tullut liian täyteen ja oli aika löytää hammaslääkärin vanhalle kaapille kaveri salonkiin. Pitkällisten etsintöjen jälkeen löytyi tämä. Siis instrumenttikaapin toveriksi toinen vanha instrumenttikaappi, mikä mainio idea.

Kunto ei ollut kovinkaan puhutteleva, eikä hyllyjä ollut ollenkaan. Herra Puukengälle sellaiset seikat eivät ole mikään este. Hän rakensi alaosan keskelle myös tukirakenteen, jottei aarteiden paino ala taivuttamaan hienoa kaappiamme. Löytyipä kirppishaukan varastosta myös sopiva vanha kynttilänjalka tuohon alas keskelle rakennetta tukemaan. Väri, siinä menimme ensin pahasti metsään, mutta metsän kautta löysimme huiman hienon jäätelösävyn, josta ei oikein voi sanoa onko se vaaleansininen vai vaaleanvihreä vai jotakin siltä väliltä.

Ovet odottavat vielä kunnostamistaan, mutta aarteitamme varjellaksemme viritimme ne keskeneräisinä viikonlopuksi tuohon, sillä meillä on hoidossa huiskuhäntä ja hurja pantteri, joiden mieltymyksistä ohueen lasiin emme voineet olla täysin varmoja. Pönkäsimme ovet kiinni hirveän painavalla lasimöykyllä, jonka Herra Puukenkä poimi roskalavalta.

Hammaslääkärikaappi muutti siis tapettiseinälle ja siellä aiemmin palvellut liinavaatekaappi pääsi alkuperäiseen tehtäväänsä vaatehuoneeseen. Nyt tämä muuriseinän pätkä näyttää hassusti pidemmältä, kun siinä on hitusen leveämpi kaappi. ja pimeä tapettiseinän nurkka valaistui hieman valkoisella kaapilla ja sen sisällä olevan peilin avulla.

- Neiti Räsymatto -