Messukeskus huokui hiljaisuutta

Eilen oli jännä päivä. Teimme monta asiaa, kuten:

1) Veimme kehystettävää ystävällemme Frimodigille. Niistä lisää myöhemmin.

2) Visitoimme kehystämöä vastapäätä sijaitsevassa Lokalissa. Eräs työ jäi kaivertamaan mieltäni. 

3) Piipahdimme Virka galleriassa, josta Räsymatto kirjoittikin aiemmin.

4) Olimme Messukeskuksessa muiden blogi-ihmisten kanssa suunnittelemassa tulevaa Habitarea. 

Iltaan kuului Messukeskuksella varastoihin kurkistelua, ilmastointilaitteisiin nojailua, rappusten kolistelua, messuhallin kattosilloilla kävelyä, moottoripyörämessujen rakentelun ihastelua, Fazer kahvilassa herkuttelua, sekä tärkeimpänä Habitaren kehittämistä. Kuulimme myös ajatuksia Fazer-kahvilan ilmeen takaa.

Bloggaajat edustivat sisustustyylien eri alueita, ihan tarkkaan emme tiedä mistä juuri meidät oli sinne keksitty kutsua. Meiltä kyseltiin missä olisi parantamista, miltä Habitaren pitäisi näyttää tulevaisuudessa ja mitä meidän lukijamme toivoisivat Habitarelta? Oikeastaan aika hienoa päästä mukaan kehittämään jotain sellaista, josta on jo vahva mielipide valmiina ja monen vuoden kävijäkokemus.

Tämän vuoden Habitare tulee uudistumaan isolla kädellä. Me blogi-ihmiset lisäsimme omat ajatuksemme tähän soppaan, saa nähdä mitä syksyllä on luvassa.

Lisää messujen kehityksestä Instagramissa #habitare2015. 

- Herra Puukenkä - 

Tarinoiden puisto

Eilisestä retkestä pääkaupunkiin onkin kerrottavaa, mutta aloitetaan nyt tästä, sillä tänne alkaa olla jo kiire. Isot lapset (sillä nimellä meitä tavataan kutsua) kävivät katsomassa tarinoiden puistoa, joka on nähtävillä 1.2.2015 saakka.

Lähipäivinä on uutisissa kerrottu lastenkirjan myynnin hienoisesta kasvusta ja minä ainakin tahdon olla mukana tekemässä sitä kasvua, olla se täti, joka tuo lahjaksi aina kirjoja. Pitäisin sitä täysin sivistymättömänä, jos oma kirjahyllyni olisi täynnä vain aikuisten kirjoja, onneksi niin ei ole (vasta ostettiin kunnon läjä uusia Supermarsuja).

Täällä Virka Galleriaan kootussa näyttelyssä on esillä lukuisten lastenkirjojen lisäksi myös kuvitustaidetta ja etenkin sitä. Taitavat kuvittajat eivät useinkaan pääse esittelemään hienoja originaalejaan ja niitä on nyt tupa täynnä, niin vanhoja, kuin uusiakin. Tilaan on rakennettu myös mukavia pieniä pesäkoloja, joissa voi lukea rauhassa tai sitten voi mönkiä mörön vierestä vasemmalle, hattivattiluolaan. Alimman kuvan hienot taikakasvit olivat lapsitaiteilijoiden versioita Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarhan kasveista. Eräs pieni poika antoi niille asiantuntevasti nimet, harmillista, ettei kukaan ehtinyt kirjoittaa niitä ylös.

Poikkea vaikka ohikulkumatkalla, sillä kukaan ei ole liian vanha tämmöiseen näyttelyyn.

-Neiti Räsymatto-



Virka Galleria, Helsingin kaupungintalo, Sofiankatu 1 tai Pohjoisesplanadi 11-13, Helsinki. Tarkemmat näyttelyn aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä. Sisäänpääsymaksua ei ole.

Leipämies

Ne jotka seuraavat Instagramissa Herra Puukenkää tai minua ovat saattaneet pistää merkille, että Puukengän uusi nimi on taikinakäsi, ainakin kaikkina vapaapäivinään hän laittaa supersankarin elkein essun eteensä ja ryhtyy vaivaamaan.

Joululahjaksi saatu Teemun ja Markuksen leipäkirja on ollut ahkerassa käytössä, enkä ollenkaan ole siitä surullinen, että vihdoin on uuni, joka ei saa levätä hetkeäkään ja minun suuhuni suorastaan tungetaan kaikkea rapeaa ja herkullista.

Ehkäpä leiväntekijä tulee pian raportoimaan toimistaan tänne blogin puolelle, jos ehtii karpaloskonsseiltaan.

-Koemaistaja Räsymatto-

Kehittyvä keittiö

Nyt elämme sellaista vaihetta, että melkein joka päivä joku tavara löytää paikkansa, siis niin ainakin luulemme. Se voi kyllä löytää sen paikkansa viisi kertaa uudelleenkin, kun kaikkea on kokeiltava käytännössä ja ihan kaikkea ei keksitä hetkessä.

Lautasseinä kuitenkin oli ollut ajatuksissa jo silloin, kun keittiötä suunniteltiin ja paikkakin sille tiedettiin. Laitoimme talteen sopivia lautasia kollaasia varten ja pidikkeitä ostimme, kun niitä tuli vastaan. Siinä se on sopivasti tiskialtaan yllä ja vaikka kuinka lautaset tuttuja ovatkin tulee niitä tuijoteltua useamman kerran päivässä. Toinen paikka, jota piristimme lautasilla on muuriseinän kapea osa heti keittiön oviaukossa. Ajatuksena on, että lautasia voi vaihdella seinälle, sitä mukaa mikä tuntuu milloinkin viehättävän.

Keittiön ikkunassa on salusiiniverho, nyt siinä roikkuu Maija Louekarin Kattila, mutta pääsiäisverho ja kesäverhokin on jo ostettuna. Innostus tähän hulluutta lähentelevään verhojen vaihteluun tuli oikeastaan siitä, että lopullinen verhomitta on vain 70 cm, joten kangasta ei tarvitse ostaa paljon ja sellaisia paloja löytyy hyvin jämäpalalaaristakin.

Komeron oven ylle pääsi lautanen, joka on esiintynyt blogissa aiemminkin.

Alimman kuvan rikkakihveli ja harja haettiin varta vasten ostosreissulla, sopivat hyvin tehtäväänsä ja paikkaansa, mutta mikä ihme siinä on, ettei vielä tähänkään päivään mennessä ole tehty kyseistä settiä pidemmällä varrella, helpottaisi kovasti harjailla suoralla selällä.

-Neiti Räsymatto-

ps. Kiitos lukuisista kommenteista, joilla olette meitä ilahduttaneet ja uusia lukijoitakin on jostakin lumikinoksen takaa ilmestynyt, tervetuloa!

Dinosaurusten ja lintujen valtakunta

Ensimmäinen kuva on kesäkuulta 2013, toinen kuva tammikuulta 2014 ja kolmas tältä päivältä. Ihan samanlaista kuvauskohtaa en onnistunut löytämään, en muista mistä kohti olen tarkalleen aiemmat kuvat ottanut.

Viime vuonna tein päivityksen tästä huoneesta tammikuun toisena päivänä, sen nimi oli "Dinosaurukset pysyvät kattokruunussa" ja kun tihrustaa alinta kuvaa, niin siellähän ne edelleen ovat, vähän eri järjestyksessä vain.

Sohva siirtyi pois huoneesta jo kesällä ja silloin kaivoimme kätköistä ikkunan ääreen keltaisen pöydän. Nyt kaikenlaisten vaiheiden jälkeen astiakaappia ei enää tarvita yläkerrassa, joten vaatehuoneen kukkokaappi otti paikan nurkasta. Tilapäiskeittiöstä siirtyi rautasänky päiväunisohvaksi tietokoneen tilalle keltaisen lampun alle ja tietokone hyppäsi ikkunan ääreen.

Tietokoneella ollut lipasto tuli sängynpäätyyn ja sängynpäädyssä jonkin aikaa ilahduttanut kirjahylly meni työhuoneeseen. Sänky on samalla paikalla, nukkujien päät vain ovat lämpimän puolella ja jalat kohti seinää. Nojatuolit ovat takan läheisyydessä, toisesta näkyy vain vähän käsinojaa.

Lattialla kuljeksii vielä joitain laatikoita, joille pitää löytää paikka. Väljempää on jo nyt ja olohuoneen valmistuessa joskus täällä näyttää vielä enemmän makuuhuoneelta. Kissat nauttivat rauhasta ja päiväunisohvasta ja siitä että on tilaa juosta matot rullalle.

Työhuonekuvia tulee, kun saan huoneen kunnolla järjestykseen.

-Neiti Räsymatto-