On ensimmäinen vuosi, kun saamme omia päärynöitä ja niin kauniita mustia karhunvatukoita. Tänä kesänä hajuherneetkin onnistuivat ja sisälle on kerätty useita tuoksuvia kirjavia kimppuja, eikä kukinta näytä loppuvan vieläkään. Kaikki kukkivat gladiolukset on kerätty maljakkoon ja viety kyläillessä toisten maljakoihin, parempi katsella niiden loisteliasta kukintaa sisällä, kuin antaa kotiloiden herkutella niihin reikiä ulkona. Siemeniä on kerätty talteen sieltä täältä ja mikä parasta sipulikukkaihmisten lempivuodenaika on alkanut, kun kaupoissa on sipuli-ihanuudet valmiina odottamassa istuttajaa. Miksei joulupukki voi käydä syyskuussa?
-Neiti Räsymatto-
Voih...omasta pihasta pääryniä.
VastaaPoistaNiinpä, toivotaan, että kypsyvät vielä, eikä tähän väliin tule mitään sääkatastrofia.
PoistaWaude, onni on oma päärynä. Niin makee ajatus, että päärynäpuu onnistuu sadossa..
VastaaPoistaOnneksi uskalsimme laittaa sen maahan muutama vuosi sitten, ajateltiin, että ehkä kymmenen vuoden päästä saadaan yksi päärynä.
PoistaMiten kaunis päärynäyksilö. Hui.
VastaaPoistaNäkisitpä omenat, niistä voi todella sanoa hui, oikein rupikonnia ovat.
Poista