15.10.2015

Kylässä


 


 
 
 
 
Kerron teille Annasta. Jos Anna olisi keksi, Anna olisi Carneval-keksi, ei mikään yksittäinen sieltä, vaan koko paketti, kaikki värit ja kuviot. Synonyymisanakirjassa lukee kohdassa Into = Anna = henkilö, joka on oikeasti innoissaan siitä, että persimonit tulevat kauppoihin tai, että glögin juomisen saa aloittaa.
 
Menimme eilen Annalle kylään ajatuksena kysyä muutama kysymys, jotta voisi sitten kirjoittaa jotakin bannerikuvan tekijästä blogiin. Oikeasti se juttu meni kuitenkin niin, että keskityimme vain eläinystäviin ja teehen ja herkkuihin (meitä on niin helppo harhauttaa).
 
Alimman kuvan Asla on meille vähän erityiskoira, sillä oikeastaan on minun lörpöttelevän suuni ja Annan oikean rotuvalinnan syytä, että nyt tuossa perheessä vilistää hurjaa vauhtia reipasluonteinen Lancashirenkarjakoira, Don Sfinx-kollien seurana. Kissamaisterit Leon ja Eppu osaavat oivalliset keinonsa hypätä korkealle ja lällättää sieltä lattiatasolle jäävälle koiraystävälle. Yhteiselo on kuitenkin sopuisaa ja tästäkö minun piti tänne kirjoittaa, ei pitänyt.
 
Anna on kuvittaja ja graafikko, joka rakastaa työtään. Olen elämässäni tavannut harvinaisen vähän ihmisiä, jotka ihan oikeasti tykkäävät siitä mitä tekevät, ehkä kysymys on kuitenkin luonteesta, sillä tämä nainen innostuu helposti lähes mistä tahansa mielenkiintoisesta. Annan työhuone sijaitsee heidän kotonaan ja siellä on syntynyt myös meidän blogimme banneri.
 
Kerroin joskus, että haluaisin blogiimme bannerin, mutten ihan tiennyt millainen se voisi olla. Näytin Annalle muutamia bannereita, joista pidän ja jotka olivat sopivasti erilaisia keskenään. Halusin siihen jotain outoa, kuten elämämmekin on. Anna oli napannut avainsanoista avaruuskukan ja lähtenyt rakentamaan siitä kokonaista maailmaa, maanpäällistä avaruutta. Kaikki bannerin kuvat ovat irrallisia ja tarpeen tullen sitä voi myös muuttaa. Banneri muuttui matkan varrella ja lopullinen kehittyi vasta, kun osia sovitettiin yhteen. Toki se, että tunnemme toisemme vaikuttaa siihen, mitä kuvaan päätyi ja mistä Anna inspiroitui. Lopputulos on sopivasti outo, ei paljasta kaikkea, eikä kahlitse blogin aiheita.
 
Kyselimme miten kannattaisi lähestyä, jos joku nyt siellä ruudun toisella puolella haluaisi blogiinsa uutta ilmettä. Ensin kannattaa tutustua Annan blogiin ja portfolioon. Sen jälkeen ottaa yhteyttä ja kertoa mitä haluaa. "Täysin vapaat kädet" on terminä hitusen kauhistuttava, sillä aina on jokin mielikuva ja todennäköisesti ilman mitään vihjeitä mistään saa jotakin mielikuvansa vastaista. Kannattaa siis avata hieman ajatuksiaan ja haluamaansa fiilistä. Riippuu hyvin paljon tekniikasta, kuinka kauan työ vie aikaa, kiire sopii unohtaa heti tämmöisissä tilauksissa.
 
Anna sanoo, ettei ole taiteilija, vaan että hänen tehtävänsä on toteuttaa ihmisten päässä olevia kuvia. Parasta työssä on se, kun ajatukset kohtaavat asiakkaan kanssa, silloin tyytyväisyys on molemminpuolista. Me ainakin olemme tyytyväisiä.
 
-Neiti Räsymatto-
 

6 kommenttia:

  1. Kirjoititpa kauniisti, tässähän iha on hymyssä suu, hyvä kun ei tippa linssissä. Kiva kun kävitte ja kiitos, banneri oli todella mielenkiintoinen ja innostava projekti. Olen myös ikionnellinen, että lörpöttelit ja että meillä on nyt Asla. Olen siitä monet Carneval -keksit velkaa!

    VastaaPoista
  2. Anselmi: Musta tulee vielä möhömahainen sikaria poltteleva Aslan agilitymanageri, kannustan teidät voittoon ja perustan siinä samassa jonkun laittoman vedonlyöntitoimiston. Tai sitten heilutan vaan kentän laidalla lippua ja taputan käsiäni yhteen ihan varovasti.

    VastaaPoista
  3. Mikä upea banneri! Ja kissa(t)!
    Alkoi heti tekemään mieli seinän kokoista maalausta...♥

    VastaaPoista
  4. Se on Tuikkis sitten sovittu :D. Meille kelpaa vaan aidot kuubalaiset sikarit sitten!

    VastaaPoista
  5. Olenkin ihastellut uutta banneria, se on aivan mielettömän hieno! Siinä on ihan kaikki kohdallaan, väreistä lähtien :D

    VastaaPoista
  6. Nalle: Kissamaisterit ovatkin aivan omaa luokkaansa, ihania lämpöpattereita, ruttunaamoja.

    Anselmi: Tottahan toki ja ehkä suklaasikari.

    Jutta: Niin onkin, ylpeänä voi kehottaa ihmisiä kurkkaamaa blogia, kun ensimmäisenä näkevät meidän hienon bannerin.

    VastaaPoista