Kätkijä

Tämä olohuoneessa ollut lipasto oli ennen kulahtanut ruskea. Se on viilutettua lastulevyä, jossa oli joskus päällä pala kirjahyllyä. Kirjahylly on heivattu jo aikaa sitten pois. Näin isoa ja hyvää säilytintä aina tarvitsee, vaikkei ruskea ulkoasu oikein miellyttänytkään halusimme säilyttää lipaston.

Kun paikka salongin ikkunan alta valmistui tarvitsi vain valita kalusteelle väri. Kaksi eri vaaleanpunaisen sävyä miellyttivät molempien silmää. Usein maaliostoksilla käytämme mieluimmin väriviuhkaa, kuin värilastuja, siten valikoima on paljon laajempi. Vaalea sävy tässä on samaa, kuin aiemmin esitellyssä lasikossa, tummempi sävy laitettiin oviin ja jalkaan.

Lipasto pitää sisällään kaappiosan, johon Puukenkä teki paksun ja tukevan hyllyn, joka jaksaa kannatella painavat lautaspinot. Toisen oven takana on laatikosto, johon saa mukavasti leivinpaperit, kelmut, foliot, pakastepussit, servetit ja muut keittiön litteät tarvikkeet. Sangen kätevä kätkijä tämä.

Sisäosa puhdistettiin ja jätettiin alkuperäisen väriseksi, sillä sisältä se oli huomattavasti siistimmässä kunnossa, kuin ulkopuolelta. Joku varmasti on sitä mieltä, ettei näitä pitäisi maalata, mutta älkää ampuko, luultavasti se on tämän värisenä meillä lopun ikänsä, kun taas rumana entisenä itsenään se olisi luultavasti saanut lähtöpassit ennen pitkää.

Tällä kalusteella on myös funktio maisematasanteena, siinä istuu yleensä kiharakissa kärpäsjahdissa tai katsellen naapurien liikkeitä. Niin ja palvelee tämä tarjoilupöytänä juhlissa.

Mikä on muuten teidän mielestänne lipasto? Pitääkö siinä olla laatikoita? Mikä sitten on senkki? Puukenkämiehen mielestä tämä on senkki, minä en oikein tiedä miksi tätä kutsuisin, tässä nimitin sitä lipastoksi.

-Neiti Räsymatto-

Sävyt Tikkurilan Symphony kartasta Y339 (Malvikki) ja H339.