8.1.2015

Kehittyvä keittiö











































Nyt elämme sellaista vaihetta, että melkein joka päivä joku tavara löytää paikkansa, siis niin ainakin luulemme. Se voi kyllä löytää sen paikkansa viisi kertaa uudelleenkin, kun kaikkea on kokeiltava käytännössä ja ihan kaikkea ei keksitä hetkessä.

Lautasseinä kuitenkin oli ollut ajatuksissa jo silloin, kun keittiötä suunniteltiin ja paikkakin sille tiedettiin. Laitoimme talteen sopivia lautasia kollaasia varten ja pidikkeitä ostimme, kun niitä tuli vastaan. Siinä se on sopivasti tiskialtaan yllä ja vaikka kuinka lautaset tuttuja ovatkin tulee niitä tuijoteltua useamman kerran päivässä. Toinen paikka, jota piristimme lautasilla on muuriseinän kapea osa heti keittiön oviaukossa. Ajatuksena on, että lautasia voi vaihdella seinälle, sitä mukaa mikä tuntuu milloinkin viehättävän.

Keittiön ikkunassa on salusiiniverho, nyt siinä roikkuu Maija Louekarin Kattila, mutta pääsiäisverho ja kesäverhokin on jo ostettuna. Innostus tähän hulluutta lähentelevään verhojen vaihteluun tuli oikeastaan siitä, että lopullinen verhomitta on vain 70 cm, joten kangasta ei tarvitse ostaa paljon ja sellaisia paloja löytyy hyvin jämäpalalaaristakin.

Komeron oven ylle pääsi lautanen, joka on esiintynyt blogissa aiemminkin.

Alimman kuvan rikkakihveli ja harja haettiin varta vasten ostosreissulla, sopivat hyvin tehtäväänsä ja paikkaansa, mutta mikä ihme siinä on, ettei vielä tähänkään päivään mennessä ole tehty kyseistä settiä pidemmällä varrella, helpottaisi kovasti harjailla suoralla selällä.

-Neiti Räsymatto-

ps. Kiitos lukuisista kommenteista, joilla olette meitä ilahduttaneet ja uusia lukijoitakin on jostakin lumikinoksen takaa ilmestynyt, tervetuloa!

17 kommenttia:

  1. Onpahan tuttu lautanen - tuollaisesta on tullut monesti puurot rapattua :) pisti vain miettimään, että minnehän olen omani laittanut. Niin tuli nostalginen olo.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia, paljon kauniita esineitä :)

    VastaaPoista
  3. Näitä kuvia katselee kyllä mielellään ja uudemmankin kerran. Esineet ovat mielenkiintoisia ja selkeästi teidän tyyliin sopivia, ei sillä, ettenkö tuollaisia veisi itsellenikin, jos vaikka kirppikseltä löytäisin. Tuollainen keltainen kahvikannu minulla onkin, tosin punaisena.

    VastaaPoista
  4. Hei, olen uusi bloginne lukija. On hauskaa että koti Lahesta löytyy näin persoonallista tyyliä. :) Pointsit teille. T. Rille

    VastaaPoista
  5. Mä täällä hihkuin jokasen kuvan kohalla! Vitsit kun on sulosta silmänruokaa nuo lautaset! Taidan ruveta myös pidike hamsteriksi.. saako niitä jostain ihan hakemalla vai pitääkö ryhtyä metsästämään mailla ja mannuilla? ;)

    VastaaPoista
  6. Anne: Nyt etsimään sitä puurolautasta tai sitten, jos ei löydy täytyy ostaa vanhan tilalle uusi vanha, kyllä noita liikkuu jonkin verran.

    DancingClouds: Kiitos kommentistasi ja kiitos kehuista, kyllä me pyrimme siihen, että kaikki olisi ainakin omaan silmään kaunista.

    Kirsikka: Kahvikannupannut pääsivät jääkaapin päälle leikkimään keskenään, en sitten tiedä mitä juttuja se Pehtoori-pannu kertoo noille laulaville teepannuille.

    Rille: Hauskaa, kun kommentoit, ei aina tiedetäkään, että mistä päin lukijamme ovat, mutta hyvä, jos Lahti on edustettuna.

    Ilonin Anna: Ei niitä oikeastaan tarvitse metsästää, mutta suosittelen, että aina kun näkee niitä jossakin ostaa pari mukaansa. Helsingissä oli Arbian tehtaanmyymälässä hyviä pidikkeitä, mutta muissa myymälöissä en ole törmännyt niihin. Sellainen oli ainoa vaihtoehto tuohon Emilia-lautaseen, joka on vähän hassun muotoinen. Ihan joku tavallinen sekatavarahallin keittiötarvikeosasto tarjoaa kyllä varmasti myös. Meidän pidikkeet ovat kotoisin Kärkkäiseltä, Robinhoodista ja sieltä Arabialta.

    VastaaPoista
  7. Ihana kyökki teillä ja nin herkut värit, varsinkin toka kuvassa! Lautasseinästä tykkään kovasti.

    VastaaPoista
  8. Herkun värinen tuo vaaleenpunanen myy-lamppu :)

    VastaaPoista
  9. Jutta: Kiitos, alakerran myötä meidän väripalettiin astelin tuo turkoosi, nyt voidaan jopa sanoa pitävämme siitä.

    Vuodenaikatalo: Se olikin yllättävän pehmeän sävyinen vaaleanpunainen. Netistä tilatessa kuvista kun ei aina ota selvää todellisesta väristä, tuo oli iloinen yllätys.

    VastaaPoista
  10. Voi pyhä Sylvi, kun söpö keittiö! Voiko noi smegit syödä?

    VastaaPoista
  11. Ah! Ihanata! Ja niin makeita värejä.

    VastaaPoista
  12. Punainen Pihlaja: Voihan sitä kokeilla, että haukkaa palan jääkaapista, mutta toisaalta en tiedä sitten kuinka hyvin tuollaiset kodinkoneet sitten palautuu vammoistaan.

    Sanni: Keittiö jollain tavalla kokoaa kodin värejä yhteen, vaikka siellä aika vaaleaa onkin. Semmoisia asioita tässä on ymmärtänyt, kun on vähän aikaa elellyt alakerrassakin.

    VastaaPoista
  13. Ihana keittiö! Niin kivoja värejä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  14. Minna-Liisa: Voi kiitos, samoin sinulle mukavinta viikonloppua.

    VastaaPoista
  15. Tuo eka kuva on upea, mikä tunnelma!
    Voi että, teijän keittiö on just sellainen, jossa voisi istua mielellään iltaa ja paistella kakkuja päivästä toiseen.

    VastaaPoista
  16. Nina: No niin se on melkein mennytkin, paljon on ollut vieraita ja on istuttu niin salongin puolella, kuin keittiön lattiallakin. Puukengän paistellessa leipiään olemme istuneet nenät kiinni uunin luukussa ja ihmetelleet paistumista.

    VastaaPoista
  17. Aivan ihania yksityiskohtia! Toi eläinlautanen oon niin hieno...!

    VastaaPoista