Saimme haasteen Hattaralandiasta, tarkoitus on kertoa seitsemästä rakkaimmasta esineestä. Eipä ollutkaan niin helppoa päättää. Pätkimme nämä osiin, joten luvassa on neljä osaa rakkaita esineitä, minun ja Puukenkämiehen.
1. Teetin tämän sormuksen. Siitä lähtien, kun sain sen keväällä 2013, siitä on tullut lempitalismaanini. Sormus on tehty Puukengän mummon vanhaa korua hyödyntäen, siihen on lisätty sormusosa ja piikki kiinnitetty, ettei se tartu joka paikkaan.
Pidän koruista, joiden mukana kannan jotakin tarinaa tai vahvaa tunnetta, tämän korun tulen aina muistamaan siitä, että valmistuin sinä keväänä artesaaniksi ja tämä oli lahja itseltä itselle. Sormus tuntuu erityiseltä myös siksi, että sen on tehnyt taitava ystävä.
2. Kun tätini kuoli halusin hänen jäämistöstään vain tämän Emilia-lautasen. Tätini oli aiemmin tarjonnut lautasta minulle, mutten halunnut sitä noin vain viedä. Alakertaan haluan tämän seinälle, että voin katsella sitä aina ja muistaa, kuinka Liisa usein soitti ja kertoi leiponeensa pullaa. Puoli tuntia puhelusta ja olin jo kahvikupin ja pullan ääressä. Tuoreella pullalla saa minut aina kylään, ihan vaan vinkkinä.
3. Kun olin vuoden Oriveden opistossa kävin lähes viikottain Oriveden kirppiksellä. Kerran osuin sinne niin, että löysin tämän purkin. Löysin vuoden aikana paljon muutakin, mutta jotenkin tämä purkki on jäänyt niistä parhaiten mieleen ja se kantaa sisällään kaikkia hienoja opistovuoden muistoja. Niihin aikoihin olin aloittanut tämän bloggaamisenkin, ehkä tämä purkki vilahti kuvissa ensimmäistä kertaa jo silloin vuonna 2008.
Oriveden kirppikset koluan minäkin kesäisin. Minustahan on tullut ihan huomaamatta Oriveteläinen, kun Längelmäki taannoin liitettiin Oriveden kaupunkiiin ;)
VastaaPoistaIhania, muistorikkaita juttuja. Samainen kahvipurkki on minullakin, mutta sen olen tainnut ostaa vuonna 1998 ja yhä vaan kuuluu lempilöytöihin.
VastaaPoistaMinullakin on tuo samainen keltainen purkki. Se kuului mummulle, hän säilytti siinä pyhäkahvia eli suodatinkahvia, jota tarjottiin hienoille vieraille. Arkena juotiin pannukahvia.
VastaaPoistaMun on edelleen pakko säilyttää purkissa kahvia, vaikka meillä ei sitä kukaan juo, eivät edes vieraat yleensä.
SARI: Kuulin jonkun puhuvan niistä kirppiksistä ja kahvilasta ja leipomosta ja tajusin, että olen pudonnut täysin kelkasta, on liian kauan siitä, kun olen viimeksi käynyt niillä main. Viimeksi ehkäpä vuonna 2010, asia täytynee korjata.
VastaaPoistaKirsikka: Mihinköhän purkin viehätysvoima perustuu, kun sitä jaksaa katsella vuodesta toiseen? Ehkä se on se melko yksityiskohtainen piirrosjälki ja mystinen autonkuljettaja.
Ilona: Hassua on myös se kuinka kauan peltipurkki säilöö itsessään kahvin tuoksua, vaikka se ei kahvia olisi nähnyt sisällään vuosiin. Pidä vaan sitä kahvia siellä, onhan se tarinana jo hieno, tosin voi olla, etten minäkään tahtoisi sitä kahvia juoda, jos se on pitkään siellä purkissa väljähtynyt. Terveisin tuoreen kahvin ystävä.