23.9.2014

Ankeuden pysäytys









































Tulevan ruokahuoneemme tyhjän tilan täyttivät pukkijalat ja niille asetetut laudat, kun Herra Puukenkä maalasi ikkunoita. Siihen viereen raivasin pienen pöytäsiivun ja niin maalasin minäkin, mutta en pelkästään ikkunoita, vaan myös taloja, raiteita ja liukumäkiä.

Nähtyäni kirppiksellä pussillisen junarataa sain ajatuksen. Kypsyttelin sitä hetken, tein ylimalkaisen luonnoksen ja astelin Puotiin, Lahden Rautatienkadulle. Kysyin Marakattimarssin Hennalta, olisiko mahdollista tehdä näyteikkunaan installaatio, kaupunki, jossa olisi väriä.
Tämä tuskin on tavanomaista käytöstä tavallisena elokuisena tiistaina, kun on totuttu siihen, että hiljainen asiakas kiitos avusta, katselee vain. Ilmeisesti Hennan mielestä idea oli mainio, sillä kiireisillä Puodin yrittäjillä on harmittavan harvoin aikaa väkertää näyteikkunaan mitään megaspektaakkelia. Lupasin tulla pystyttämään valmiin teoksen kolmen viikon päästä ja niin myös tapahtui, siellä se nyt on seuraavat pari viikkoa, kaupunki nimeltään Ei monstereita, ei pahoja unia.

Lisää juttua Saapasjalan salongin puolella.

Marakattimarssin putiikilla on myös oma blogi, sieltä voi tiirailla palasia kivijalkamyymälän arjesta.


-Neiti Räsymatto-



9 kommenttia:

  1. Mielettömän ihania! Melkein tekisi mieli maalailla omien lasten junaradatkin nätimmiksi! ;)

    VastaaPoista
  2. Hienoa hienoa! Onnea ja menestystä mininäyttelylle!

    VastaaPoista
  3. Tännekin kelpaisi megaspektaakkeli puodin ikkunaan :)

    VastaaPoista
  4. Outi: Kannattaa siinä tapauksessa laittaa lakka päälle, että kestää leikkimistä, noissa on vain akryyli, joka kuluisi pois, jos intoutuisin junailemaan.

    jEnNi: Kiitos, toiveissa olisi vähän päästä kiertämään kaupunkini kanssa, että jos niillä teidänkin kulmilla on jotakin sopivan henkistä putiikkia, niin olen pelkkänä korvana.

    SARI: Saiskohan siihen haettua apurahaa, että lähtisin tuomaan kaupunkia sinne asti, ei ollenkaan huono idea. Tai sitten lähetän hiljalleen pienissä paketeissa kaikki palaset, siitäkin saisi hienon taideteoksen, kun dokumentoisi talojen matkan.

    VastaaPoista
  5. Ihana! Kopioin idean ja laitan lapset maalaamaan!

    VastaaPoista
  6. Laura: No ehkä sitä toimintaa vähän helpotti se, että olen tehnyt jonkinmoista yhteistyötä ennenkin marakattimarssin kanssa.

    Hupulaiset/Sirkku: Kalustelakka päälle ihan ehdottomasti, muutoin on maali entinen leikkiessä. Toisaalta ainakin Brion junaratojen puu on niin huokoista, että siihen ottaa varmasti puuvärikin tai tussi, jos ei halua maalata.

    VastaaPoista
  7. Oi, en ymmärrä miten tämä postaus on mennyt silmien ohi! Aivan upeaa! Sormia syyhyttää!

    VastaaPoista
  8. Pepita Ruutu: Minulla on ollut vähän samanlaisia ongelmia bloggerin kanssa, en ole saanut ihan kaikkia päivityksiä lukemistani blogeista. Ehkäpä sinä vielä pääset näkemään tämän puisen kaupungin, jos se lähtee vielä kiertueelle.

    VastaaPoista