10.12.2013

Se Strömsön floristi sieltä pihalta








































Neiti Räsymatto erehtyi sanomaan kuistin siivoamisen jälkeen, että tähänhän voisi tuoda pihajoulukuusen. Hän ei tienyt minkä lumipalloefektin se sai aikaan aivoissani. Piti keksiä ratkaisu Strömsön tapaan. 

Pihakuusesta piti harventaa huonokuntoinen alaoksa. Oksan päässä kuitenkin kasvoi vihreää, enkä raaskinut olla käyttämättä sitä. Syntyi ajatus kranssista. En ole aikaisemmin kranssia itse tehnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Rautalangasta, kävyistä ja romuista, siitä on hienot kranssit tehty. Romuksi tällä kertaa luettiin vanhat kuusen kynttiläpidikkeet.

Kuistilla on lukko ja ruosteinen kettinki. Aikoinaan siihen lukittiin keltaisessa talossa silloin asuneen sedän skootteri. Talostamme löytyy valtava määrä vanhoja avaimia, jotka käyvät ties mihin lukkoon, emme ole kuitenkaan löytäneet kyseistä avainta. Kyllä se avain jostain kummallisesta paikasta löytynee, jos ei,  niin pysyköön sitten siinä. 

Meillä on kuistilla keinu tai paremmin sanottuna keinutuoli. Kiikkaa -ääni raikaa erityisesti saunan jälkeen, kuin vilvoitellaan. Keinu on vaarini 60-vuotislahja. Siinä on hieno kuparilaatta, josta selviää, että kyseinen tuoli luovutettiin sankarille 16.11.1979.

On kuistilta tehty yksi arkeologinen löytökin, kesällä, tekohampaat, mutta se onkin jo toinen tarina.


- Herra Puukenkä - 

2 kommenttia:

  1. Olen ollut juhlissa, joissa eräältä vieraalta katosi hampaat...vanha vaari oli ja aikas maistissa..:)

    VastaaPoista
  2. Irmastiina: Meidänkin tietojen mukaan tässä talossa maistui ja seura vaihtui kuistilla sen mukaan, mutta sedän hampaat ne eivät kuitenkaan olleet.

    VastaaPoista