7.12.2015

Kuulumisia Kissanmutkasta















































Marraskuu oli blogissa hiljainen, sillä olemme olleet kaksin kiertueella ja olemme antaneet sille kaikkemme. Täällä kotona on kuitenkin tapahtunut pieniä muutoksia, kun Herra Puukenkä iski kultasuoneen ja vieraili viikon verran säännöllisesti yhdellä roskalavalla ja sen läheisyydessä, saimme sieltä vanhoja työtuoleja omiin tarpeisiin ja kavereillekin. Meillä tuolit hyppäsivät oitis salonkiin vaativiin ruokapöydän tuolien tehtäviin, vaativiin siksi, että meillä istutaan vieraiden kanssa aina ruokapöydän ääressä ja tuolien on sovelluttava monien tuntien tuokioihin. Aiemmin testasimme pitkiä penkkejä, mutta ainakin tällä hetkellä pyörivä vanha lahtelainen on paras. Tuolit ovat siis paikallista tekoa, Veljekset Manner luki jonkun tuolin pohjassa ja paikallistietäjä osasikin kertoa missä kyseinen firma on aikoinaan sijainnut. Meitä ennen nämä tuolit ovat palvelleet ompelijoiden työtuoleina ja saman teeman äärellä ovat muutkin roskalavalöydöt, joista lisää kenties myöhemmin.

Joku on saattanut blogiin eksyä Unelmien Talo&Koti-lehden pienen keittiöjutun kautta, joka oli marraskuun lehdessä, että terve vaan, kyllä täällä vielä ollaan. Yksi lehden kysymyksistä oli "Miten teette pientä vaihtelua sisustukseen?" siinä saatettiin mainita keittiön mummoverho, eli salusiini, jota vaihdellaan mielen ja vuodenaikojen mukaan. Tai sitten ei, kun huomaa marraskuussa kauhistelevansa naapurin vilkkuvia jouluvaloja kesäverhon takaa on aika tehdä asialle jotakin. Naapurin discojoulu saa jatkua nyt uuden Ruusupuu-kuosisen verhon takana, eihän sitä nyt lempiväreissään olevaa kuosia voi niin vain ohittaa, vaikka sinisenkirjava välke luokin sille pimeässä melko erikoisen taustan. Kiitos vaan Marimekko, kun olette ottaneet alkuperäisvärityksellisiä kuoseja tuotantoon, Kissanmutkassa tykätään.

Ja ainiin Herra Puukengällä on Instagramissa joulukalenteri, jossa me vuoroin rakennamme legoista jotakin jännää.

-Neiti Räsymatto-

5 kommenttia:

  1. Ihanat tuolit!
    Lehti on luettu ja teidät siellä huomattu..:)

    VastaaPoista
  2. Kantarellit! Miten mainiota.

    Minun kukkaruukuissa kasvaa lähinnä hometta. Mutta olen innostunut taas kasveista. Huomasin nyt kahdeksan kuukauden jälkeen, että uudessa kodissahan on tilaa huonekasveille. Ja valoa. Mukavaa. Aloitin sukkulenteilla, ne ovat hupaisia. Jotain mummukasveja tekisi mieli, värinokkosia ja vaahtera-aulioita.

    Meillä ei ole verhoja ollenkaan. Mää en taida olla verhoihminen. On kyllä bambukaihdin ja pari sälehommelia, mutta hinaan ne tiiviisti ylös heti aamun ensimmäisenä työnä. Lintujen tasolla asumisessa on puolensa, maamönkijät eivät näe sisään.

    VastaaPoista
  3. Oi mikä aarrelava!

    Hups, en seurannutkaan Herra Puukenkää vielä intagramissa. Nyt pitää kipin kapin alkaa seurata, että pääsen seuraamaan legoja!

    VastaaPoista
  4. Onpas särmät tuolit! Pitää tulla joku kerta testaamaan nuokin :)

    VastaaPoista
  5. Irmastiina: Hyvä hyvä, että huomasit. Meni se marraskuu niin nopsasti, ettei ehditty oikeaan aikaan raportoimaan asiasta.


    Ilona: Kanttarelleja voi katsos nykyisin kasvatella kukkaruukuissa (oikeasti ovat riihimäkeläisiä sieniä, että ei niistä varmaan kannata mitään syötävää tehdä). Värinokkonen on hieno, varsinkin se tummista tummin, pihalla mulla oli yhtenä kesänä semmoinen, mutta en saanut sitä sisälle asti, kun siihen iski joku hyönteiskaveri.
    Niin noista verhoista. Luultavasti olen verhoihminen siksi, että saan ympärilleni kaikki ne ihanat kuosit, joista tykkään, ei millään riitä se, että nukun jo niissä ja toisaalta ei tässä kohdassa voisi millään asua ilman verhoja, sillä ihmiset kävelevät ihan vieressä ja kurkkivat sisälle. Lintujen tasolla olisi tosiaan kiva asua, olisi kissoillekin jotain jännää katseltavaa, vaikka harakka laulelee niille nytkin pihalla ja hännät huiskuen sitä tuijottavat ikkunalla.


    Karkkis: Se tosiaan oli aarrelava, harvemmin sitä osuu roskalavalle oikeaan aikaan, yleensä on jo liian täyttä tai kaikki on kastunutta. Hyvä, kun seuraat Puukenkää, siellä on myös luvassa tosi paljon syötäviä juttuja, se kun on sellainen leipurishenkinen.


    SuperSanna: Niin pitää tulla. Oltiin Neiti Turkoosin pikkujouluissa ja suunniteltiin seuramatkaa teille päin, auto täyteen porukkaa, niin on hyvinkin ekologinen matka. Koematkailijoita siis tulossa, että alahan kiillottaa respan kelloa, että voidaan sitä soitella sitä.

    VastaaPoista