15.5.2015

Takaisin salonkiin































Seinäkierros jatkuu.

Ensimmäisessa kuvassa oleva Karoliina Paapan Lastenhuoneessa on vilahtanut kuvissa ennenkin. Se muutti meille viime kesänä Villa Roosasta, kun Herra Puukenkä ei saanut silmiään irti kiiltokuvamaailmasta. Silloin meillä ei vielä ollut alakerrassa yhtäkään remontoitua huonetta ja teosta säilytettiin turvassa hammaslääkärivitriinin sisällä. Jouluna, kun muutimme tavaroita alakertaan piti kahvikutsukaverit nostaa heti ensimmäisenä turvaan seinälle.

Toisessa kuvassa on Karkauspäivä, se on yksi viisiosaisesta artesaanikoulun lopputyöstäni. Sen rinnalla ovat Raija Uosikkisen pienet koristelautaset.

Alimman kuvan Hanna-Mari Matikaisen kolmikko saatiin lahjaksi, sillä sitä ei kuulemma voinut ohittaa. Hetken sitä katseltuaan tajuaa, että siinä on, kuin tämä meidän kattikolmikkomme, yksi ujo, toinen tohelo ja kolmas muuten vaan hämillään kaikesta. Tulimme varsin iloisiksi tästä, aivan kuin tietämättämme se olisi meiltä puuttunut. Kyseisen kuvataiteilijan tuotantoon kannattaa ehdottomasti tutustua.

Tässä oli tämä valikoitu seinäkierros Kissanmutkassa. Mitä sinun seinilläsi on? Ehkä mielenkiintoisia tarinoita? Laita linkki blogiisi, niin tulemme kierrokselle.

-Neiti Räsymatto-

6 kommenttia:

  1. Ihania seinäasioita. Meillä on vieläkin kamalasti juttuja laittamatta seinille, koska muka ollaan tapetoimassa huoneita uudelleen, joopa joo, ehkä sadan vuoden päästä. Pitää muista tämä, jos joskus vaikka innostuisin kuvaamaan niitä muutamia seinillä olevia juttuja.

    VastaaPoista
  2. Tottakai meidänkin seinällä on mainio Matikainen! Seinäkuussa viimeistään seinäpostausta!

    VastaaPoista
  3. Oi miten ihania juttuja teidän seiniltä löytyy! Jostain syystä Hanna-Mari Matikaisen työ oli suosikkini. :D

    Minä taidan olla tyhjien seinien sälällä täyttäjä. Ei seinää, jossa ei roikkuisi mitään, eli vähän sitä sun tätä on tullut nakeltua vähitellen seinille.

    VastaaPoista
  4. Täytyy tunnustaa, että vielä ei ole seinillä mitään. Odottelen, että tavarat ja huonekalut löytävät omat paikkansa ennen kuin taulut. Siksipä näyttääkin, kuin purkaminen olisi vaiheessa kun tauluja on niin paljon vielä pakattuina -viisi laatikollista ja pari kassillista.

    Tykkään niin paljon teidän koti taiteesta, ihania. Varsinkin tuo kissakolmikko.

    Voi, kun suomalaiset taiteilijat menisivät nettiin niin olisi helpompi ostaa kotimaista taidetta. On niin arpapeliä osua/ehtiä näyttelyihin, olisin heti ostamassa, jos vain voisin tehdä sen kotisohvalta.

    VastaaPoista
  5. Stella: Meilläkin on vintit pullollaan vielä seinäjuttuja ja kehystäjällä on ammattitautinaan hamstrattuja kehyksiä vaikka kuinka paljon, tuskin tarvitsen niitä kaikkia koskaan. Mutta kuten kerroit, kun on jostakin kiinnostunut, niin ihmiset tuputtavat omat romunsa eteenpäin toisten nurkkiin.

    Pepita: Ystävälläkin on yksi Matikainen, sellainen kissakapalo, jonka ääreen on aina pysähdyttävä vähän voivottelemaan sen suloisuutta. Odotan jo seinäkuuta, ehkä pesäkuussa voisi olla aavistus seinäkuusta?

    Jaana: Meillä olis kyllä niin paljon seinäntäytettä, että ei tarvitsis tapetteja ollenkaan, mutta koska tykätään molemmista jätetään niille molemmille sitten elintilaa. Jonkun mielestä saattaa olla hankalaa laittaa kuviotapetin päälle tauluja, mutta ei meillä ainakaan mitään hankaluuksia ole ollut, ronskisti vaan.

    Kati: Jännittää jo vähän, millaisena tauluseinä toteutuu uudessa Oravanpesässä. Lisätulona sellainen nettikauppa esim. grafiikalle toimisi varmasti oikein hyvin ja sellainen tulee luultavimmin lisääntymään, onhan ohuen taiteen postittaminenkin suht helppoa. Vaikuttavampaa on kokea se taide ensin jossakin ja sitten ajatella vasta, että tahtoo sen saman kotiinsa. Siinähän on tietenkin gallerioilla työtä, että kiireinenkin ihminen houkuteltaisiin piipahtamaan galleriassa, vaikka siinä kotimatkalla pyöräilykypärä päässään. Minusta kaikenlainen taide pitäisi luikerrella kauppoihin, joissa ihmiset tuntuvat viihtyvän, kahviloihin ja kuntosaleille, kirjastoihin ja parkkipaikoille, että sitä huomaamattaan altistuisi.

    VastaaPoista
  6. Oi kolmikkoa! Ne istuu kotiinne juuri niin hyvin kuin uskalsin ajatella.
    Ja hyvin kaikki aarteet löytäneet paikkansa!

    R

    VastaaPoista