Mätäkuussa lienee mahdotonta estää mätänemistä, siispä omenatohtori paikkaa taas tietokonepotilasta ja yrittää saada sen toimivaksi. Ja juuri, kun into pulputtaa blogiin niitä näitä oli ylimmillään, vaan minkäs sitä tekniikalle mahtaa.
Herra Puukenkä maalaa taloa ja puhuu vain maalien kieltä, keskustelumme kulkevat monologeina aamulla ja illalla, kesä menee seinille. Hartain toiveeni valkoisista ikkunoista on toteutumassa, ruskean muuttuminen valkoiseksi tekee koko talolle hyvää, kuin se hymyilisi vähän.
Minä levitin pöydälle maitokaakaon värisen vanhan Marimekon Muijan, sitä silittäessä mietin, että kylläpä on ruman värinen ja tahrojakin on pesusta huolimatta, silti se puhuu hiljaisella äänellään "pidä minusta silti". Hyvä on. Pari päivää se oli pöydällä, mutta kissat mieltyivät liikaa pöydänpehmikkeeseen ja otin tuhdisti karvatun liinan pois.
Muistan kuinka tongin tätini tilkkulaatikkoa ja sieltä tuli vastaan valkopohjaista Muija-kangasta, minusta oli hämmästyttävää silloin, että joku voi tietää kankaan nimen ja muistaakin sen vielä. Silloin en vielä tiennyt mikä Marimekkohirmu minusta oli tulossa.
Muijaa saa nykyisin tapettinakin, sillä Marimekon uusin Vol 4 tapettikirja ilmestyi taannoin. Ajattelimme, että no nyt ratkeaa moni kysymysmerkki, mutta värimaailma oli hyvin kaukana toiveistamme.
Toivottavasti palaan pian oman omenan ääreen.
-Neiti Räsymatto-
Muija on monesti juuri sopiva. Minäkin ostin Muija-verhot kirppikseltä, ennen omaa kotia. Sitten kävikin niin, ettei yksikään ikkuna ole niin pieni.
VastaaPoistaonneksi kankaasta voi tehdä jotakin muuta.
Mitenkäs se menikään? Omena päivässä pitää tohtorin loitolla... Toivotaan toivotaan!
Meilläkin menee kesä välillä vähän monologiksi, mies lähtee aamuisin talolle ja minä jään tyttöjen kanssa kolmisin. Mutta kunhan miettii lopputulosta, niin kyllä se tästä.
VastaaPoistaTäytyypä oitis kurkata jostain nuo tapetit, vielä ei olla lopullisia valintoja tehty.
Ihana asetelma, kun Muijan väri on vaalea, pääsevät nuo esineet hyvin esille!
Eihän liina ole mitenkään ruma!
VastaaPoistaHeidi.: Omena palasi kotiin tänään, toivotaan nyt että mätä on pysäytetty. Muija on kotoisa kuosi, omassa pienuudessaan niin hurmaava, minulla on sitä vaatteissa ja vieraskirjakin on muijaisa.
VastaaPoistaKirsikka: Seinäruusun verkkokaupassa ainakin on Marimekon tapetteja nähtävillä.
Irmastiina: Kuosihan on ihana, sellainen sopiva klassikko, mutta tuo sairaalakoltun väri puistattaa.
Jopas, en tiennytkään että Marimekkoa on tapettinakin. Ihania nuo keltaiset lasijutut! Meillä on jonkun verran, haluaisin rutkasti enemmän :)
VastaaPoistaVoi omppu! Tiedän tunteen. Omasta vierotuksesta ei oo kovin kauaa, mutta nyt pelaa taas.
VastaaPoistaPöytäliinoista: oon alkanut innostua niistä. Toivoisin pihalle pöytää, jolle saisin sellaisen laittaa. Ostaa kirpulta yhden tai pari.
Tapeteista: pitäisi myös olla lisää seinäpinta-alaa. Marimekkoja munkin tekisi mieli, muttei ole minnekään sopivia.
Juttuja lueskeltuani huomaan ihailevani teidän elämäntapaa :) Rennolta ja sopivan huolettomalta vaikuttaa!
VastaaPoistaJutta: Niillä on tavallisia tapetteja ja sitten sellaisia "paneeleja", jotka ovat tietyn kokoisia ja niitä on aina yksi. Ennen vanhaan on ollut upeita värikylläisiä vihkiruusuja ym. mutta nyt ei mitään oikein sykähdyttävää.
VastaaPoistaLaura: Nyt kahden hoitokerran jälkeen pitäisi omenan toimia moitteettomasti. Seuraavalla kerralla varmaan ne siellä huollossa juoksevat jo karkuun, kun mennään, taas se hullu tuo sitä laitetta tänne.
Pöytäliinat on hyviä, niistä tulee aina sellainen ryhdikäs olo pöytään, kunhan saadaan ruokahuone eli salonki valmiiksi aion perehtyä pöytäliina-asioihin perusteellisesti.
Mä olisin toivonut vanhoja malleja niihin uusiin marimekkotapetteihin tai sitten jotakin Aino-Maija Metsolaa, koska huomaan tykkääväni niistä sen kuoseista tosi monesti.
Pikkupirtin Lotta/Sirpa: Tervetuloa seuraamaan! Huoletonta ja rentoa on, mutta ehkä niistä suurimmista huolista ja huolestuttajista ei puhuta täällä blogissa, töistä ja taloon liittyvistä vaikeuksista.
Mutta on se meidän tavallisin elämä kuitenkin mukavaa ja hitusen boheemia ja väittäisin, että kissatkin opettavat sellaista rauhallisuuden taitoa.
On kyllä kauniimpiakin Muijia olemassa, mutta kyllä tuossakin yksilössä on jotain hyvin kiehtovaa. Mutta mä tykkäänkin kovasti Muijista!
VastaaPoistaJonna: Niin tykkään minäkin. Mulla on vihreävalkoista, punavalkoista, mustavalkoista ja vihreävaaleanpunaista muijaa erinäisissä tamineissa.
VastaaPoista