On taas se aika vuodesta, kun pyrimme jalkautumaan lähikauppaa pidemmälle kesänäyttelyiden pariin. Läheltä ja tutuimmasta on helppo aloittaa. Villa Roosan tämän vuoden näyttely kantaa nimeä Paljon onnea. Alakerrassa tuntuukin heti siltä, kuin astuisi Putte Possun nimipäiväjuhlille, joissa vierahiksi on kutsuttu kummalliset ystävät ja kenties vähemmän tutut unien hahmot.
Emma Ainalan maalaukset ovat elokuvallisia hetkiä, syvällä jossakin pastellisessa synkkyydessä, jossa lupiinit ovat turkooseja ja mennyt maailma yhdistyy nykyiseen, kun mystinen hahmo saa kummallisen tutut kasvot. Henna Pohjolan installaatio tilan keskellä on puoleensavetävä, mutta nähtyään tonttuarmeijan katolla saattaakin olla sitä mieltä, että tässä yltäkylläisyyden piparkakkutalossa ei tahtoisi tulla syödyksi. Inspiroiduimme molemmat kovasti Mari Hokkasen valokuvista, joissa aaltopahviaallot kastelevat jalat ja yöpöydästä nousee aseistettu käsi.
Toiseen kerrokseen noustessa ensimmäinen näkymä on tärkein, se jostakin syystä jää Villa Roosasta aina mieleen. Nyt näkymä on punainen ja pienelle tuolille Kirsti Tuokon punaisia ja kiiltäviä hahmoja ikuistamaan on istunut Virva Kanervan simpanssi. Pikkuhuoneessa saa tälläkin kerralla viettää pitkän huokailevan tovin Tuula Lehtisen maalausten parissa, joissa posliinit kulkevat kuvaajaa nopeammin ja tulppaanien päälle on valutettu kynttilöistä vahaa, näitä voisin tuijottaa koko päivän.
Jos olet näyttelykävijöistä se, joka ei koskaan mene niihin huoneisiin, joissa saattaisi vastassa olla pimeyttä ja jokin videoinstallaatio, suosittelen avaamaan konttorin oven,joka sijaitsee portaikossa toisessa kerroksessa. Suosittelen myös kääntämään ovessa olevan lapun punaiseksi, astumaan sisään, sulkemaan oven ja istumaan Anna Estarriolan luoman hahmon luokse. Mitään pelottavaa ei ole luvassa, katosta ei laskeudu hämähäkkejä eikä kukaan tule kuristamaan sinua, edes kokonaan pimeää ei ole. Huoneesta lähtiessä maailma ei ole enää sama, on tunne, että hetki sitten koki jotakin tärkeää.
Ullakolle astuttaessa vastassa on Aasi ja peremmällä sarvipää, molemmilla on selvästi hommat kesken, toisella leikki, toisella akuutti hätä särkyneistä posliineista. Ullakon perällä on Eliisa Sorvalin hykerryttävän hienoja vanhoista postikorteista ja epoksihartsista tehtyjä pieniä veistoksia. Niissä tuntuu vahvasti se mistä Villa Roosassa on kyse, kävit paikalla kerran tai sata kertaa yllätyt aina ja aivomöykkysi koloon kaivautuu muisto.
Nyt tulevana viikonloppuna Villa Roosa on kiinni, koska on juhannus, mutta muutoin se on auki tiistaista sunnuntaihin aina 7.8 saakka klo 11-17.
Kuvissa näkyvien teosten taiteilijat:
Eliisa Sorvali, Henna Pohjola, Marjo Levlin, Emma Ainala, Eliisa Sorvali ja Virva Kanerva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti