Kesällä valo on harmaanakin päivänä kannustavampaa, se sanoo tartu kameraan. Iltaisin valo on etenkin rohkaisevaa, se sanoo katso nyt kun minä leikin. Se valaisee paikkoja joihin pitäisi tarttua, maalaustakkia, pölyisiä nurkkia, pesemättömiä ikkunoita.
Siellä mihin se ei säteilyllään yllä on tasaisempaa, siellä huomaa väripareja, siellä huomaa sen, että täällä asutaan jokaisessa kohdassa, täällä on käyty taloksi, jokaisessa nurkassa on käyty. Mikään ei ole asumatonta, eikä autiota, eikä enää tunnu uudelta. Täällä ei sisusteta, täällä eletään.
Sininen, sille on laadittu pitkän tauon ja vihanpidon jälkeen kutsu, voit tulla vähän meille, ei täällä enää inhota niin voimallisesti.
-Neiti Räsymatto-
Ei sininen niin paha väri ole..:) Minulla on samanlainen pieni vanha lamppu, kuin tuo joka on kirjahyllykn reunalla...:)
VastaaPoistaVoi että mikä fiilis teidän kodista, taiteesta ja arjen käyttöesineistä tulee! Tekee mieli alkaa puuhata jotain luovaa!
VastaaPoistaIrmastiina: On se ollut aika paha, ihan kammottava, mutta lähtenyt jotenkin lieventymään viime aikoina. Lamppu on Valinten valmistama tatti-valaisin, sellaiseksi olen kuullut sitä sanottavan, siitä sai lapsena aina palovamman, kun kupu kuumeni hetkessä hirveän kuumaksi.
VastaaPoistaWanhan Wallankumous: Sinä se olet ymmärtänyt, jotakin olennaista tästä kodista. Siihen me pyritään, että taidetta olisi, sekä ammattitaiteilijoiden, että muutoin taitavien, taideteollinen siinä sulassa sovussa taiteen kanssa ja oikeastaan ne käyttöesineetkin mahdollisimman miellyttäviä ja tekemiseen kannustavia. Ollaan onnistuttukin, leipominen tuntuu kivalta keittiössä, lukeminen ja tekeminen yläkerrassa ja pihajutut pihalla.